Soiva Siili: Ääniharava

Omakustanne

Yleisen harhakäsityksen mukaan lastenmusiikki olisi jotenkin vähäisempää kuin ’oikea musiikki’. Onneksi on olemassa sellaisia orkestereita kuin oululaistuneiden varhaiskasvattajien, Kyösti Salmijärven ja Markus Lampelan muodostama Soiva Siili, jotka osoittavat moiset ajatusrakennelmat pötypuheeksi. Vuodesta 1995 lähtien toiminnassa ollut yhtye niputtaa Ääniharavalle materiaalia kahdentoista vuoden ajalta, jokaisen laulun ollessa tuttu jo konserteista.

Musiikillisesti Ääniharava on peruslinjoiltaan melko simppeliä folkahtavaa popmusiikkia erilaisten kieli-, lyömä- ja kosketinsoittimien luodessa ilmavia tiloja vokaalien ympärille. Hiljaisempi ja vähäisempi ovatkin kelpo ohjenuoria joiden avulla mm. Poika ja tyttö pystyy olemaan samaan aikaan puhuttelevan vakava ja silti riittävän kevyt. Rakentavalla tavalla kantaa ottaa myös rauhantekijää ylistävä Laulu Martti A:sta, joka korostaa sitä, ettei toista saa lyödä eikä pyssyjen pauke tuo mitään hyvää tullessaan.

Lastenlauluissa on tietysti myös keveämpiä aiheita, kuten itämaisilla mausteilla ilakoiva Kamelikaravaani ja Soivan Siilin sieniopas, jonka yhteislauluosuudet jäävät nopeasti soimaan takaraivoon. Ja samalla jokainen meistä voi hieman kerrata sitä, että miten niitä sieniä pystyttiinkään tunnistamaan siellä metsässä. Kenttätestien perusteella pienten ja isompienkin mieleen on myös Puiden orkesteri, jonka pohtivampi ja seesteisempi kulku rauhoittaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Albumin neljästätoista kappaleesta ei juuri huteja löydy, jos nyt kaikki eivät olekaan aivan Rakkautta ryytimaalla -sinkun kaltaisia täysosumia.