Clinic: Wheeltappers and Shunters

Domino

Liverpoolin rock-kummajainen on pit�nyt itsest��n niukasti vuoden 2012 j�lkeen, mutta tilanne on nyt viimein muuttumassa. B�ndin edellinen pitk�soitto Free Reign oli ehk� hieman ajastaan sivussa, mutta 10-luvun lopun l�hestyess� eri aikakausien sekoittuminen on saavuttanut asteen, jossa Clinicin kummallisuus ja outous vaikuttavat aiempaa luonnollisemmilta.

B�ndin 70-lukulainen, psykedeelinen pop-soundi istuukin ��nelliseen universumiin kuin juuri oikean muotoinen palikka lokeroonsa, vokalisti Adrian �Ade� Blackburnin mutistessa monitulkintaisia lyriikoitaan. Nimens�kin tuolle leveiden punttien vuosikymmenelle velkaa oleva Wheeltappers and Shunters ei ole mik��n p�iv�npaisteinen pop-kiekko, koska Clinic viihtyy pysyv�sti kadun, korttelin ja kaupungin varjoisammalla puolella. Biisit ovatkin kuin v��ristyneiden peilien ja likaisten linssien v�litt�mi� ��nikuvia joistain toisesta paikasta, jostain jossa Tim Burton ja David Lynch olisivat ihan tuiki tavallisia heppuja.

Outous outouden itsens� takia v�sytt�� nopeasti, mutta Clinicin tapauksessa friikkisirkusmaisuus ja sis��np�in k��ntyneisyys vaikuttavat luonnollisilta valinnoilta. Ainoastaan levyn sulkeva New Equations at the Copacabana ylitt�� kolmen minuutin rajan, joten progeilun sijasta yhtye luo joukon vikkeli� tunnelmakuvia. Rubber Bullets veivaa ja kiert�� kuin painajaisten tanssisalissa, eik� Syd Barrettille paljon velkaa j��v� Be Yourself/Year of the Sadist ole mik��n tavallinen k�velyretki puistossa. Rokkaava Rejoice! ja bossanovaa kaikkeen muuhun t�rm�ytt�v� Complex ovat my�s prinikat rintaan ansaitsevia urotekoja.