Verikilju TM: Tositapaturmia

Omakustanne

”Yhtyeemme nimi on rekisteröity tavaramerkki”, todetaan heti tämän ankaran levyn alkumetreillä. Nimen perästä löytyy, kyllä vain, TM –merkki. Suojattu nimi tällä Heinolan poppoolla. Tämä on eräänlainen oodi Heinolalle, sillä useammassa biisissä löytyy viittauksia Verikiljun kotikaupunkiin. Löytyy Rantapuistoa, pommitaloa ja Kymenvirtaa. Kaikki ei välttämättä niin positiivisessa sävyssä, mutta kuitenkin.

Metallinen punkinkatkuinen vyörytys hoidetaan ammattimiesten ottein. Tokihan tässä ei pyörää keksitä uudestaan, mutta ensilevyksi yllättävän valmista tavaraa tarjoavat nuoret (vihaiset?) miehet. Verikiljulla on eräänlainen sukulaisuussuhde Puhelinkoppiin (RIP) niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti. Bändillä ei tosin, ainakaan vielä, ole niin kyyninen kuva maailmasta. Punkkarit, sosiaalityöntekijät ja teiniprinsessat saavat muun muassa osansa. Asia erikseen kuinka tosissaan sanoituksia on tehty. Sama pätee myös Puhelinkoppiin.

Toivottavasti Verikiljulle löytyy kuuntelijoita koska nämä ”fuusiobändit” tippuvat aina välillä ikävään tyhjiöön. Liian heviä punkeille ja liian punkkia hevareille. Visit pommitalo on räjähtävä bluespunk ja mainio päätösbiisi. Rantapuistostatus –biisin jälkeen, jossa on ”vedetty”, jalat vievät loogisesti pommitalolle pahamaineiseen Tommolan kaupunginosaan. Keikkoja on jokunen takana ja toivottavasti maamme lavat tulevat tutuiksi. Liian moni paikallinen bändi on jäänyt vain kotikulmille soittelemaan niille samoille naamoille. Pikkukaupunkien kirous, luulen. Niin ja kyllähän Verikilju pitää maamme merkittävimmän punk-festivaalin Puntala-Rockin lavalle kärrätä vaikka väkisin. Usvaa putkeen vaan, kollit.