Glen Hansard: This Wild Willing

Anti

Irlantilaisen folkutuilija Glen Hansardin edellinen albumi, Between Two Shores, oli samaan aikaan keveä ja raskas kiekko kuunnella. Parisuhteen päättymistä ruotinut folkpop-albumi kun tahtoi etenkin tekstiensä puolella rypeä kurakoissa vailla minkäänlaista rajaa. Mennyt on nyt (onneksi) mennyttä ja Hansardin neljäs sooloalbumi siirtääkin tähtäintä aurinkoisempaan suuntaan ja kohti uusia haasteita.

Avauksena kuultava I’ll Be You, Be Me sekä hieman myöhemmin maisemaan kajahtavat Race to the Bottom sekä The Closing Door avaavat Hansardin soundissa aivan uudenlaisia rintamia. Kipaleet kun kuulostavat jotenkin Nick Caven ja SQÜRLin sekoitukselta, mutta kuitenkin siten että lopputulokset eivät vaikuta lainkaan lainailuilta. Jälkimmäisellä puoliskolla nimestään huolimatta sangen kepeästi kulkeva Weight of the World voisi puolestaan olla Caven painottomammin soivaa ja raskaammilla teemoilla leikittelevää elokuvamusiikkia.

Puolet levyn kahdestatoista raidasta ylittävät viiden minuutin rajan, parin siivun painuessa jopa seitsemän minuutin tuolle puolen. Hitaasti kehittyvät, paineetta kasvavat ja omia teitään kulkevat siivut saattavat aluksi vaikuttaa hivenen puolivalmiilta, sekä tarpeettoman venytetyiltä. Aika muuntaa ja kääntää kuitenkin albumia voimakkaasti, tai ainakin omalla kohdallani pääsi käymään näin. Ensin kahden tähden sutaisulta vaikuttanut levy löysi hitaasti tiensä, lohkareiden hakiessa keskinäistä suhdettaan, kunnes huomasin vain parin kevyesti täytteeltä haiskahtavan raidan ryöstävän viidennen tähden lopullisesta arviosta.

Tämä on folkkia virran synkemmältä rannalta, mutta siitä huolimatta kaikkea muuta kuin toivotonta murheilua. Hansardin kyky pitää itsensä aisoissa onkin mahdollistanut näin vahvan kokonaisuuden syntymisen.