Renegaatti Leppänen: Maailmanpuu

Omakustanne

Maapallo on melkoisessa pulassa, eikä siinä auta vaikka asioita kuinka väännettäisiin ja vatvottaisiin eri komissioissa. Ihmisiä on yksinkertaisesti liikaa ja heidän vaikutuksensa tähän lukemattomien lajien ainoaan elinympäristöön on suorastaan katastrofaalista. Öljy, muovi, ilmasto ja katoavat jäätiköt – mitä enemmän asioita pohtii, sitä enemmän sydämeen sattuu.

Renegaatti Leppänen on kitaristi-laulaja, musiikinluoja ja henkinen pohjoiskarjalainen, joka pätsimäisen kuumana kesänä 2018 ikuisti albumillisen akustista folkmusiikkia. Sama mies sävelsi, sanoitti, sovitti ja vastaa osapuilleen kaikista kuultavista äänistä, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Maailmanpuu on saatesanoja mukaillakseni aktivistinen teko, ja levyn tuotoista puolet lahjoitetaan Luonnonperintösäätiölle luonnonsuojelutyöhön. Aatteet ovat siis kirkkaat ja tarkoitusperät jalot, mutta miten on itse musiikin laita?

Folklevyn kappaleet kieltämättä surevat asioiden laitaa ja muodostuvat pitkälti Renegaatti Leppäsen laulusta sekä akustisesta kitarasta. Harmoniat nousevat toistuvasti pintaan, mutta kaihomielisyys ei kuitenkaan paina purtta pohjaan, jos nyt syvässä toisinaan uidaankin. Helkkyen soiva ja kevyesti lentävä Titan on kaunis numero, niin ikään upea Angelos, joka taitaa puolestaan hakea inspiraatiotaan Mika Waltarin kirjoituksista. Edukseen erottuu myös Charles Baudelairen Les litanies de satan -runolle (suom. Antti Nylén) musiikillisen muodon antava De Profundis.

Maailmanpuu on ehdoton levy, jonka karsittu muoto ja tiukasti rajatut mahdollisuudet kääntyvät osin sitä itseään vastaan, etenkin näin pitkäsoittomitassa. Vahva, itsensä näköinen ja ajatuksia herättävä levy silti kaikesta huolimatta.