Toivo Susi #74100: Nilviäinen

Omakustanne

Aiemmin Toivo Susi -nimisenä toiminut yhtye on ottanut itselleen uuden nimen, eikä rosoista rockia soittava bändi kuulostaa enää aivan yhtä säröiseltä ja silottelemattomalta kuin vielä reilun vuoden takaisella Yölaulu-pitkäsoitolla.

Ryhmän keulilta löytyy yhä tekstit kirjoittava vokalisti-kitaristi-perkussionisti Toivo Susi, mutta sävellykset on tällä erää kirjattu myös kitaristi-kosketinsoittaja-taustalaulaja Tomi Riipisen nimiin. Sovitukset on puolestaan kreditoitu koko nelikolle, eli kyseessä on ihka oikea bändilevy eikä enää mikään soolotuotos. Tuosta kulmasta tarkasteltuna nimenmuutos onkin mitä aiheellisin, eivätkä tekstitkään kerro enää yhden miehen taisteluista.

Eivätkä ainoastaan lyriikat ja nimi ole muuttuneet, sillä bändin ilmaisusta ovat hiotuneet pois kovimmat rosokohdat sekä kivuliaimmat piikkipensasrykelmät. Onkin ihan kuulijasta kiinni, kuinka tätä asteen radioystävällisempää soundia osaa arvostaa, mutta ainakin nelikko on puskemassa itseään pois marginaalista. Toki kiekon käynnistävä Manifesti aiheuttaa pari pientä shokkia rumine sanoineen kaikkineen, mutta tuon jälkeen punainen lanka tuntuu katoavan hetkeksi käsistä. Kone käynnistyy toki yskien hetkeksi ja kovin pitkäksi venyvä Viesti tähtiin pyrkii välittämään jotain oleellista, mutta ehkä olen vain väärällä kanavalla.

Albumin puolivälin krouvista käynnistyy vahva vaihe, kun Enkeli, Evoluution pää ja Nilviäinen iskeytyvät yksi toisensa jälkeen tajuntaan. Enkelihän kuultiin jo maistiaisena edellisellä kiekolla, ja siivu on myös tämän levyn korkein kohta. Viimeiseksi numeroksi jätetty Hyvästi maailma on kevyesti nipun mittavin kipale, jonka kuudesta ja puolesta minuutista olisi voinut höylätä jotain pois – mutta toisaalta: miksi?

Muutos on väistämätöntä ja kehityksen kuuluu kehittyä, sehän nyt on selvää. Nilviäinen kuulostaa kuitenkin paikoin silti, että albumia tehdessä kokonaisuus on jo ohittanut arvojärjestyksessä osansa.