The Black Ducks of Despair: Harry

Omakustanne

Tamperelaislähtöinen The Black Ducks of Despair aloitti toimintansa vuoden 2012 paikkeilla, eli aivan untuvikoista ei ole enää kyse. Rytmiryhmän historiasta löytyy sellainen nimi kuin Sister Flo, eivätkä kitaristi-vokalistitkaan ole ensi kertaa lataamassa poweria poprockiin. Muutaman pienjulkaisun jälkeen on koittanut ensimmäisen pitkäsoiton aika, eikä Harry ole lainkaan hullumpi avaus albumirintamalla.

Maailma on väärällään pirtsakkaa jenkkivaikutteista kitarapoprockia soittavia bändejä, mutta tällä ankkalaumalla on pari persoonallista ässää hihassaan. Ensinnäkin kiekko on raskaasti kahtiajakoinen kipaleiden kestojen perusteella, sillä ’normaalien’ 2-3 minuuttisten renkutusten vastapainona levyllä on kolme mittavampaa raitaa, joista lyhinkin on lähemmäs seitsemänminuuttinen numero. Toisekseen nelikon soundi on rikas, monipuolinen ja vahvasti persoonallinen, mitä voi pitää melkoisena saavutuksena tässä genressä.

Lyhyemmistä vetäisyistä lyhin on Four O’clock, jonka idioottivarma melodiakulku tarttuu tervan lailla, eikä miltei brutaali lyhyys silti vaikuta millään tavoin pakottamiselta. Mukavasti pientä western-vibaa ja surffailua mukaan tuova Lack of Iron on myös kaikkine vinkumisineen ja 60-luvun sci-fi leffoista tuttuine efekteineen yhtä timanttista voittokulkua.

Eikä nelikon tarvitse edes sen kummemmin progeilla, kun Eyes Like Stars saadaan jolkuttamaan seitsemän ja puolen minuutin rajapyykin ohitse kuin tyhjää vain. Sinänsä simppeliltä vaikuttava kipale on todellinen yhteistyön ylistys, jossa pienet sovitukselliset siirrot pitävät mahlan notkeana ja mielenkiinnon yllä. Toinen upea näyte ajan suhteellisuudesta on avauksena kuultava Ten More Minutes, joka ei nimestään huolimatta kestä ihan kymmentä minuuttia – marginaaliksi jää sentään vielä 90 sekuntia. Tälläkin raidalla päämelodia on sulaa kultaa, jonka ympärillä nelikko osaa työskennellä taiten ja maltilla.

Soittolistoille on luonnollisesti vaikea tunkea pluskuusiminuuttisilla siivuilla, mutta kannattaa ainakin tutustua bändin lyhyempiin numeroihin ja jatkaa siitä eteenpäin.