Ruaste: Läskiä ja rakkautta

Omakustanne

Tamperelainen punkorkka Ruaste on jatkanut härkäpäisesti omalla tiellään jo vuodesta 1995 saakka. Matkan varrella on ilmestynyt pino pikkukiekkoja, sekä kolme pitkäsoittoa. Ilmestyipä viime vuonna jopa ensimmäinen live-levy, eli monet boksit on ehditty jo ruksimaan.

Läskiä ja rakkautta -pitkäsoitto on kovin etupainoinen, sillä Intron perään kajahtava Ego Sapiens lyö nykymenoa silmienväliin kipakasti ja kovaa. Toki yhteiskuntakritiikkiä harrastetaan myöhemminkin, mutta aivan yhtä nasevasti sanoja ja asioita ei osata enää tiivistää, kuin tällä muotovaliolla. Toinen albumin kantava teema on tietysti rakkaus, mikäpäs muukaan, ja siitä kerrotaan upeasti Big Love -raidalla. Eihän se aikuisten ihmisten lihallinen rakkaus ole vain mallimittaisten heiniä, ja tälläkin erää lyriikat muodostavat vähintäänkin 80 prosenttia onnistumisesta.

Kolmas jalka, johon Ruaste luonnollisesti nojaa, on viina. Humala on kivaa ja siitäkin kerrotaan riehakkain tavoin, mutta onnen tuomasta kivusta kertoo vieläkin onnistuneemmin Ei enää koskaan. Myöhemmin kuullaan henkilökohtaisista ongelmista niin talouden kuin muidenkin esteiden edessä, mutta vasta Sopulit nousee tasaisesta massasta edukseen.

Melodisen punketirollin ladut on tietysti sivakoitu jo lukemattomia kertoja, mutta aina sieltä seasta löytyy jotain uuttakin. Muuten paketti on kovin ennakoitava ja toisinaan jopa tylsä.