Erakossa: Lopputekstit

Omakustanne

Erakossa on ilahduttavan outo, h�mment�v� ja monella tasolla kiehtova musiikillinen ilmi�, joka pist�� silm��n persoonallisuudessaan t�ss� toisinaan hieman harmaassa suomalaisessa musiikkikent�ss�. Eik� tuo �k�inen pisto tunnu taatusti mukavalta jokaisessa silm�kulmassa, sen teki jo selv�ksi taannoin julkaistu Saat vied� mut pois -sinkku, sek� sit� edelt�nyt T�� on sulle (vitun kusip��) sinkura.

Lopputekstit-albumilla Erakossa, eli Niko Ailamo, bailaa Vihaverkkarit suhisten, herkistelee syd�men asialla ja uhoaa em. sinkun voimasanoilla sek� Sylkisp� sunkin suu massii -tylyttelyll�. Tanssittava, rokkaava ja r�yh��v� pyttipannu koostuu mm. rockin, popin, suomir�pin ja rosoisen punkin vaikeasti m��ritelt�vist� tilkuista ja riekaleista, joista Erakossa on kokannut kasaan uniikin makukokemuksen.

Lopputekstit ei varsinaisesti hivele korvia virtaviivaisuudellaan ja tuotantoarvoillaan, mutta eih�n moisesta nyt olekaan kyse. Laitan paskan tuulettimeen parsii kauniiksikin luokiteltavat lauluharmoniat ja pist�v�t rivit kiinni toisiinsa, tekstin eri osien sotiessa toisiaan vastaan � hyv�ll� tavalla. Avausraita Pleksit p��ss� pimeell�kin rokkaa ja ivaa samalla kertojaa selk�rangattomuudestaan, kun taas kiekon sulkeva Eino Leino sijaitsee t�sm�lleen vastakkaisessa p��ss� henkisen lujuuden spektrill�.

Erakossa �rsytt��, provoaa ja avaa rohkeasti syd�mens� toisten tuomittavaksi. Kivi� heitell��n ja tuhkaa ripotellaan omaan niskaan, mutta silti kaikesta t�st� p��tt�m�lt�kin tuntuvasta touhusta voi l�yt�� omanlaisensa loogisen syd�nlangan. Onneksi t�m�(kin) artisti p��tti jatkaa omillaan ja tehd� asiat omalla tavallaan, sill� ison levy-yhti�n vesitt�m� versio olisi ollut ehk� helpommin hyv�ksytt�v�, mutta samalla niin kovin paljon persoonattomampi. Lopputekstit onkin melkoinen avaus kohti uusia horisontteja.