Ristipaine: Jää

Omakustanne

Tamperelainen neljän miehen muodostama Ristipaine perustettiin vuonna 2016, ja debyyttialbumia ryhdyttiin työstämään kuuleman mukaan vuonna 2018. Aiemmin vain kaksi sinkkua julkaissut yhtye onkin jo melko vahvassa vedossa, raskaan rockin eri tyylilajien nivoutuessa toisiinsa.

Sinkkubiiseistä jylhemmin synkistelevä Riitteinen morsian rymistelee postrockin ja jälkigrungen huuruisissa mainingeissa, korpigoottilaisen kauhutarinan auetessa kuin Edgar Allan Poen 60-luvun filmatisoinneissa konsanaan. Kuka on tuo kuollut, mahdollisesti jopa hirtetty nainen? Mitäpä väliä sillä on, kun kuuset tanssivat rakastavaisia varten ja tuonpuoleisen raja hämärtyy kuumeisen mielen sopukoissa. Pitkäsoiton viimeiseksi numeroksi sijoitettu toinen sinkkubiisi Vain elämää on puolestaan huomattavasti puhtaampi hard/manse rockin kimpale, jolla suomirockin pakollisia kuvioita napsitaan koriin kovalla prosentilla.

Kiekon terävään päähän sijoittuu myös rahdun apulantamainen Selitä, joka kipuilee eron jälkeisessä arkihelvetissä, jossa millään ei ole enää sen kummemmin väliä. Mielenkiintoinen irtiotto rokimmasta linjasta on tahollaan Keihäsmatkat, jonka nostalgisessa rockiskelmässä ty-dy-dyy ja woo-hoo-oo -huudot koettelevat uskottavuuden rajoja. Euroviisu-kokoisen rokkihittisinkun määreet täyttävät puolestaan Hikinen ihanuus ja Pintaa -raidat, joilla bändin äänivalli kasvaa jo lähestulkoon sitä itseään suuremmaksi.

Ristipaine on selvästi löytämässä oman mukavuusalueensa, mutta Jää on vielä kaikkea muuta kuin tasainen ja ehyt kokonaisuus. Lupaavaa silti, pienestä raakilemaisuudestaankin huolimatta.