Vesterinen yhtyeineen: Faaraoiden aika

Lee One Cleef Records

Tero Vesterinen yhtyeineen kohosi arvoon arvaamattomaan Jönköping-levyn Kukaan ei koskaan –kappaleella 2010-luvun vaihteessa. Siitä asti Vesterinen on ollut suomalaisten keikkalavojen kiintotähti. Faaraoiden ajasta kuultaakin läpi tietty varman päälle pelaaminen, mutta toisaalta se sisältää nipun tarttuvia pop-iskelmiä.

Alkusoiton jälkeen levyn kärkeen on laitettu koko kiekon komein kappale, orkesterisovituksilla ja upealla sanoituksella höystetty Faarao. Odotukset vähän lässähtävät seuraavilla kappaleilla, kun ne eivät aivan yllä avausraidan tasolle. Tummilla teillä jää kuitenkin soimaan päähän ja Paluu tulevaisuuteen soi erikoisena hybridinä, elektronisena bluesrekilauluna.

Ongelmaksi kehkeytyvät kuitenkin sanoitukset, jotka vaatisivat pientä hiontaa. ”Mietin vain niitä joille ei riitäkään”, lausahdus kuulostaa kornilta, sillä ei kukaan ihminen mieti vain muita. Vain-sanan vaihtamalla olisi päästy pitkälle. Lisäksi vei/ei tai mies/ties –riimiparit eivät herätä suurta luottamusta lyyrisen minän kykyihin.

Levy kuitenkin nousee alun sanoituskompurointien jälkeen. Turunlinnan muurilla ja Pikku munapää ovat koskettavia stereotyyppisistä aiheistaan huolimatta. Niissä haudataan ja muistellaan entistä tyttöystävää ja isää. Levyn päättää Turisti-balladi, joka tuo mieleen Tapio Rautavaaran Väliaikaisen. Suomalaisen klassiseen kappaleeseen päin nojataan ja kumarretaan. Valitettavasti latteudet laskevat upeasti alkaneen levyn pisteet kolmeen.