Sólveig Matthildur: Constantly in Love

Artoffact Records

Islantilainen Sólveig Matthildur oli aiemmin allekirjoittaneelle vain etäisesti tuttu nimenä. Olin sijoittanut Matthildurin päänsisäisessä musiikkikartastossani jonnekin Björkistä kokeellisempaan ja samalla tanssittavampaan suuntaan. Ja kuinka ollakaan: Constantly in Love on pitkälti juuri tuollainen albumikokonaisuus.

Koska lyriikat esitetään ymmärtääkseni suurilta osin islanninkielellä, en osaa sanoa niistä monin kohdin mitään sen kummempaa. Kuuleman mukaan tekstit muodostavat yhden valtaisan runoteoksen, joka noudattaa keskiaikaista systeemiä, joten sillä saralla riittää vielä kartoitettavaa. Kantavana teemana toimii kuitenkin käsittääkseni rakkaus, joka koettelee sielun kestävyyttä ja ajan kaiken murskaavaa hammasrattaistoa. Musiikillisesti Matthildur liikkuu tanssilattian hämyisemmällä ja hajanaisemmalla reunalla, vaikka suurin osa biiseistä kulkeekin vahvasti rytmi edellä ja elektroniset elementit pinnassa.

Viehättävältä kuulostava Tómas muodostaa tässä jatkumossa virkistävän poikkeuksen, paksujen synamattojen paketoidessa hellyyttä huokuvan viisiminuuttisen miellyttävän unenomaisiin kerroksiin. Maalailevia sävyjä, ohikiitäviä taustalaulun riekaleita ja rytmi, joka keinuttaa rauhallisesti etenevää kudelmaa kuin lasta. Saman pienen huoneen toisella seinustalla sijaitsee tanssittavampi sinkkukappale Dystopian Boy, jolla Matthildur antaa rytmien pulputa runsaampina ja täyteläisempinä pintaan saakka. I’m OK nykii tahollaan björkmaisimmin, mutta marginaalia jää silti riittävästi väliin.

Constantly in Love on soundeiltaan ja äänimaailmaltaan lievästi kolean tuntuinen kokonaisuus, joka kärsii vielä kielimuurista. Haluaisin pitää tästä enemmän, mutta jään ja tulen maa tuntuu vain niin kovin kaukaiselta juuri nyt.