Ian Brown: Ripples

Ian Brown palaa 10 vuoden tauon jälkeen soolosorvin ääreen. The Stone Roses teki comebackin vuonna 2011 ja päätyi kiertämään maailmaa useampaan otteeseen, kesään 2017 saakka. Syystä tai kolmannesta bändi ei uusista singleistä huolimatta saanut aikaiseksi paluulevyä, joten Brown jatkoi soolouransa parissa.

Brown on todellakin saanut kypsytellä seuraavia siirtojaan kaikessa rauhassa, ja sen voi aistia Ripplesiä kuunnellessa. Miehen seitsemäs albumi on soololevy sanan varsinaisessa merkityksessä: Brown soittaa monia instrumentteja itse ja toimii albumin tuottajana. Myös jälkikasvu on mukana bändissä.

Harmaantunut “apinamies” (s. 1963) aloittaa levynsä mykistävän hienosti. First World Problemsin groove olisi kelvannut The Stone Roses -levyillekin, ja samalla se nyökkää kiviruusujen rytmiryhmän toiselle bändille: Primal Screamin Loaded on läsnä Ripplesin avainraidan dna:ssa. Ilmaisuvoimaisuutta löytyy muualtakin - ja kenties pientä kurkistusta kulissien taakse: Dried up roses all turn to stone/Too much poison to ramble on/Thinkin' for myself/With my own brain.

“Älä sure sen loppua. Iloitse, että se tapahtui.” Näillä sanoilla Ian Brown hyvästeli yleisönsä viimeisellä The Stone Roses -keikalla Glasgow’ssa kesäkuussa 2017. Sama positiivisuuden aura leijuu Ripplesin yllä. Ei ole täysin tuulesta temmattua, että se aura olisi osittain peräisin 1960-luvun svengaavasta Lontoosta: Ripples naittaa yhteen The Beatlesia ja aikanaan lontoolaisten omakseen ottamaansa Jimi Hendrixiä, mutta myös funkia ja reggaeta. Basso on epätrendikkäästi tämän albumin tärkein soitin.

Positiivisuuden etsintä huipentuu komeasti jamaikalaisen reggaeartisti Mikey Dreadin versioinnilla. Break Down the Walls tuntuu brexitin ja muun maailmanlaajuisen t(r)umpeloinnin valossa Ian Brownin koko uran voimakkaimmalta yhteiskunnalliselta kannanotolta: We got to stand up strong down in Babylon/No matter the pressure/We need some action now down in Babylon/And the sooner, the better. Pätee ihan näillä meidänkin leveysasteilla.