Kyxmo Rezina: Palasia

Omakustanne

Helsingissä vuonna 2017 perustettu Kyxmo Rezina julkaisi ensisinkkunsa viime kesänä, ja nyt olisi kevään kunniaksi tarjolla kokonainen pitkäsoitto. Palasia on nimensä mukaisesti joukko erilaisia palasia, joilla bändi seikkailee rockin laajoilla laidunmailla. Yhteen sitovia elementtejä löytyy kuitenkin siinä määrin, että kiekko ei sorru jukeboksimaiseen loikintaan.

Levyn ydinlanka on siis punottu melodisesta rockista, mutta Kyxmo Rezina ei lähde tarpeettomasti rajoittamaan itseään. Biisit tuntuvatkin tippuvan miten kukin, aina sen mukaan mikä parhaimmin palvelee tilannetta. Romantikko syljeksii lievästi punkilta maistuvaa suomirokkiaan katukivetykseen, sukulaisuus angloamerikkalaiseen kulttuuriin on näissä kohdin kierretty ainakin parin väärän koivun kautta. Rakkauden ristivedosta kertova Kostea yö käy myös torvineen kaikkineen malliesimerkistä, kuinka aineksia voidaan sulauttaa mukaan myös astetta eksoottisemmista suunnista.

Kontrasti on siis voimaa, mutta sekään ei ole mikään itsetarkoitus, sillä värikkäiden pintojen alta löytyy muutama ykkösluokan sävellys. Hulluuden partaalla tanssii kohtalokkaine soundeineen veitsen terällä, yhden jalan hakiessa tanssilattialta vauhtia ja toisen potkiessa hurjasti kipinää rosoisesta betonista. Julietjonesinsydänmäinen kosketinsoundi, iskelmäiset lyriikat ja kertosäkeen aallonmurtajiin isosti murtuva rock-valli – siinähän sitä riittää sulateltavaa.

Matkaasi tuun maalaa puolestaan isolla telalla elokuvamaista laajakangaspoppia, jonka virtaviivaiset muodot hioutuvat nopeasta pohjavirrasta sekä runsaista koskettimista. Mainitaan nyt vielä kuumeisesti veivaava Nähdään harhoissa, jolla on myös tapana jäädä soimaan nopeasti päähän. Näilläkin raidoilla Kyxmo Rezina lähentelee rajasektoreitaan, mutta jopa horjuminen ja huojuminen naapurin aidan päällä kääntyy jotenkin ryhmän eduksi.