Julkaistu: 16.04.2019
Arvostelija: Heikki Väliniemi
Bändiä kuin paitaa urallaan vaihtanut Tuomari Nurmio (s. 1950) on vakiintunut. Slangiprojektia varten keväällä 2011 syntynyt Dumari ja Spuget -kokoonpano on hänen pitkäaikaisin bändiprojektinsa. Vakiintuminen ei kuitenkaan tarkoita rauhoittumista. Päinvastoin: Nurmio irrottelee raivokkaammin kuin 10 vuoteen.
Albumin löyhänä teemana kulkee Nurmion 40-vuotistaiteilijajuhla: Älä itke Iines on versioitu taiteilijan debyyttialbumilta vuodelta 1979. Nurmion parisataa kappaletta sisältävän laulukirjan sivuja kuljetaan näihin päiviin asti. Lauteilla on tällä kertaa nimenomaan Spuget-peruskokoonpano (Mitja Tuurala, Miikka Paatelainen ja Markku Hillilä) ilman torvisektio Blosareita. Albumin teemana on rujo mutta rullaava kitararock.
”Esimerkiksi Monet’lla on lummekuvia ihan riittävästi. Mun mielestä tässä on kyse samasta jutusta. Katsotaan asioita eri aikoina vähän eri suunnasta ja eri valossa.” Näin Nurmio totesi Suomen Kuvalehdessä, kun häneltä kysyttiin miksi taiteilija on päätynyt versioimaan itseään ties monennenko kerran.
Ja katsantakulma on kieltämättä riittävän erilainen, jotta tämänkin albumin olemassaololle on oikeutuksensa. Tai tarkemmin: levy on tarpeellinen eli hyvä. “Olen silloin tällöin ajatellut, että pärjäisin hyvin näillä biiseillä, mitkä mulla on olemassa. Olisin pärjännyt, vaikka en olisi tehnyt moniin vuosiin mitään uutta”, Nurmio totesi Suomen Musiikintekijöiden haastattelussa.
Ja oli tietenkin oikeassa.
Hannu "Tuomari" Nurmio aloitti uransa vuonna 1979. Kaikkea kokeileva Nurmio on alusta asti syleillyt musiikissaan niin bluesia, iskelmää, rautalankaa kuin montaa muutakin harvinaisempaa musiikinlajia. Kantavana voimana toimii vuosien saatossa karheaksi muuttunut laulutulkinta ja runolliset sanoitukset. Vuoden 2005 Kinaporin kalifaatti -levyllä Nurmio yhdisti voimansa puhallin- ja sellovetoisen kebabjazzpaahto-orkesteri Alamaailman Vasaroiden kanssa, mutta palasi pian sooloilun pariin.
Linkki:
tuomarinurmio.fi
(Päivitetty 14.9.2022)
