Bad Suns: Mystic Truth

Epitaph

Jo kolmannen studioalbuminsa julkaissut Bad Suns on niitä rock-bändejä, joiden odotetaan astuvan genren eturiviin tulevalla vuosikymmenellä. Yhtyeen viiden vuoden takainen esikoiskiekko Language & Perspective olikin rivakka aloitus, jota kolmen vuoden takainen Disappear Here sopivasti komppasi. Ongelma on kuitenkin siinä, että esikoisen iskukykyyn ei enää toisella kierroksella aivan ylletty. Eikä Mystic Truth puolestaan saavuta samoja sfäärejä kuin kumpikaan sitä edeltäneistä levyistä, joten käyrät eivät kulje bändille edukkaaseen suuntaan.

Periaatteessa ja paperilla kaikki tuntuu yhä olevan osapuilleen kohdillaan. Mystic Truthin liikkeelle potkaiseva Away We Go -sinkkubiisi on terhakka poprock-siivu, jonka nopea tempo ja koukkuisa kulku ovat yhtä tarramaisesti tarttuvaa pintaa. One Magic Moment tipauttaa kierroksia laulumelodian pulppuillessa kuin villin vuoristopuron ja jopa häpeilemättömästi The Curelta pöllivä Love By Mistake osuu kohdilleen. Osumiakin siis ropisee koriin, mutta mitä pidemmälle pitkäsoitto etenee, sitä selvemmäksi ja suoremmaksi ideoiden – niin omien kuin toistenkin – kierrätys käy.

Bad Suns haluaa mitä hanakammin julistaa auringonpaisteista ilosanomaa, mutta se ei tarkoita mielestäni sitä, että itsensä voisi päästää jotenkin helpommalla. Mystic Truth ei näin ollen olekaan kovin mystinen, eikä edes mitenkään erityisen rehellinen kokonaisuus, vaan lähinnä jo aiemmin kuullun kertausta. Muutama napakka raita ja toinen moinen silkkaa täytettä, eivätkä edes täytteet ja koristeet ole omia. Ei niitä suuria rock-tarinoita näin synny.