Eels: Souljacker

Dreamworks

Eels on kova bändi, ei siitä pääse mihinkään. Herra E:n (Mark Everett, laulu, kitara, koskettimet jne.) ja rumpali Butchin luotsaama yksikkö on tehnyt kaksi mestariteosta (Beautiful Freak – 1996 ja Electro-Shock Blues – 1998) ja kolmannelle olisi nyt viittaa tarjolla.

Souljacker-levyn tekoon on vahvasti vaikuttanut parhaiten yhteistyöstään P.J. Harveyn kanssa tunnettu John Parish. Suurin osa biiseistä on syntynyt yhteistyössä E:n kanssa ja se on kieltämättä tuonut lisää ääntä bändin ilmeeseen. Järjettömään kakofoniaan ei sentään sorruta, mutta paikoitellen liikutaan aika lähellä.

Mark Everettin kynä on aina ollut erittäin terävä ja pisteliäs. Amerikan sairaus ja kauneus yhdistyvät teksteissä, joiden hahmot vaihtelevat sarjamurhaajista noitiin ja karvaisiin pojista ystävällisiin kummituksiin. Pienet tarinat arkipäiväisistä asoista muuntuvat lauluissa elinvoimaisiksi todisteiksi siitä että monesti todellisuus on tarua ihmeellisempää. Esim. biisi Jungle Telegraph kertoo miehestä joka syntyy myrskyn keskellä, lankeaa teini-prostituoiduksi, tappaa miehen ja pakenee Afrikkaan elääkseen loppuelämänsä puussa. Mitäpä siihen voisi enää lisätä, kuin God bless America!?

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 10.05.2002:

Pisteet:

loistava levy... löysin kerran kirjastosta, kun kaikkia ei kykene itselleen haalimaan... jotenkin nerokkaan kiero

Nimetön kommentoi 12.12.2002:

Pisteet:

hieno levy mutta silti eelsin heikoin levy soundi on jotenkin tunkkainen. Arvostelija sanoi että eelsin kaksi ekaa levyä ovat klassikkoja mutta entä se kolmas! Se ei häviä yhtään näille levyille-päinvastoin! Souljackerin suosikkini ovat bus stop boxer, dog faced boy,soulujacker pt.1,2 ja vaikkapa fresh feeling