Vildá: Vildaluodda

Bafe’s Factory

Moni ainutlaatuinen ja kaunis asia lähtee liikkeelle ennakkoluulottomasta yhdistelystä, siitä että uskalletaan rikkoa ns. sovinnaisuutta ja sääntöjä. Vildá on Hildá Länsmanin ja Viivi Maria Saarenkylän muodostama duo, jonka alkuideana oli joikaamisen ja haitarin yhdistäminen toisiinsa.

Saamelainen ja suomalainen kulttuuri ovat jo sinällään lavea pohja, mutta Vildaluoddan kymmenellä kappaleella pohjakerroksissa on myös selviä juonteita länsimaisen populaarimusiikin viime vuosikymmenen saatossa kertyneistä rikkaista perinnöistä. Orgaanisen laulun ja soiton alle kulkee elektroninen virta, joka rakentelee biisien pohjia, mutta osaa pysyä suurimman osan ajasta sivussa. Toisena kuultava Mäkrävaaran äijö on kappalekatraan kunnianhimoisempia numeroita, villin, tempoilevan ja vallattoman musiikin kiihtyessä ja kiihtyessä – kunnes yllättäen lopussa kuullaan vain Saarenkylän melankolista soittoa. Juomat kuksasta rinnuksille läikyttää myös sinkkubiisi Utsjoki-disko, jonka jytkytyksessä kulttuurit sekoittuvat toisiinsa kuin eksoottiset juomat baaritiskin design-laseissa.

Vildá on periaatteessa duo ja levyn jokainen raita on helppo kuvitella myös riisutumpana versiona, vaikka ihan pienelläkin estradilla, mutta kaksikon voima piilee mielestäni juuri tuossa kokeellisuuden entistäkin rohkeammassa jatkamisessa. Tarpeettomankin lyhyeksi jätetty Beana ciellá ja albumin sulkeva Vildaluodda kun tuntuvat aivan uusien lukujen alkulauseilta, edessä avautuvilta teiltä joiden takaa voi paljastua vielä vaikka mitä.