Radio Supernova: Tähtiin

Soit Se Silti

Tamperelainen Radio Supernova teki jo ’mansegazeaan’ tutuksi taannoisella Kyyti-sinkullaan, jolla vuonna 2017 perustettu ryhmä antoi kitaravallien kaikua halki avaruuksien. Sama meininki jatkuu myös debyyttialbumilla, jolla nuoren bändin rakkaus ylisuuriksi paisuneita kitaravalleja ja kaiutettuja äänimaisemia kohtaan saa kukkia entistä vapaammin.

Kahdeksan kappaletta ja 40 minuuttia ovat simppeleitä lukuja, jotka kertovat paljon pitkäsoiton sisuksista ja annista. Toki levyn lopusta löytyy yksi jättiläinen (päälle 8-minuuttinen Samettii), jota edeltää lähes intromainen (eli kaksiminuuttinen) Turbulenssi, mutta suurin osa biiseistä asettuu lähelle viiden minuutin kestoa. Annoskoko onkin sopiva säröiselle puurolle, josta on hieman hankala saada aina kiinni, koska melodiat ja bassolinjat ovat uponneet kovin syvälle pinnan alle.

Naisvokalistin ohueksi kaiutettu ääni voisi myös erottua selvemmin, etenkin kun diskanttisten kitaroiden jalkoihin jäävistä teksteistä ei tahdo saada aina selvää. Tai saisihan niistä, mutta sitten pitäisi painaa volakkaa kohti kaakkoa ja kammion täyttävä kitaramyllytys ei oikein maistu allekirjoittaneelle näin runsaasti kaiutettuna. Tellus on silti hieno shoegazeilu ja rokimmin rykivä Seinät toimii em. sinkkubiisin kera kelpo fiiliksennostajina.

Saatesanoissa korostetaan bändin livevoimaa, joka onkin taatusti melkoinen – ihan jo desibeleillä mitattuna. Studiossa diskantti-tyrannia on kuitenkin syönyt mielestäni tarpeettoman paljon tehoja, mutta biisimateriaalin hetkittäistä loistokkuutta sekään ei pysty peittämään. Kypsytellään, odotellaan, kyllä se siitä.