Julkaistu: 24.03.2019
Arvostelija: Mika Roth
Omakustanne
Nimellä paiskattu belgialaisbändi Splendidula lähestyy musiikkia postuumista, kuoleman jälkeisestä kulmasta. Otsikot kuten Post, .38 ja Mortem vilahtelevat levyllä ja itsemurhan tunnelma leijuu kaiken yllä.
Post Mortem on post/sludge/doom/ambient-bändin toinen kiekko. Levyllä bändi on parhaimmillaan hituroivissa junnauksissa. Niissä laulaja Kristien Coolsin riipivänkimakka ääni pääsee oikeuksiinsa. Tosin hänen melodialinjojensa toivoisi monipuolistuvan tulevaisuudessa. Nyt melodia jää hetkittäin junnaamaan liialtikin.
Sitten niihin suurempiin ongelmakohtiin: Soundit ovat hetkittäin karmeat. Rummut kuulostavat tuhnuilta, mistä johtuukin, että niiden soitosta tulee usein epävarma olo. Meneekö kappale todella näin? Kannuttaja soittaa liian groovaavasti tyylilajiin nähden. Tämä aiheuttaa tyylirikkoja. Omakustanteen löyhkä uhkuu kaikesta. Rumpusaundit kuulostavat onneksi vähän paremmilta autossa kuunneltuna kuin luureilla.
Sanoitusten kliseisyydet jättävät myös toivomisen varaa. Kuolemaa olisi toivonut käsiteltävän vähän raikkaammista näkökulmista. Post Mortem on valitettavasti kuolleena syntynyt levy, mutta bändissä on selvästi potentiaalia parempaan.
Belgialainen post/sludge/doom/ambient-bändi.
Linkki:
facebook.com/Splendidula
(Päivitetty 24.3.2019)