Forth: Captivity

Secret Entertainment

Suomalais-kanadalainen Forth osui mukavasti raskaamman grungerockin ytimeen viime vuoden lopulla ilmestyneellä Black Angel -sinkullaan. Toisen pitkäsoiton luvattiin nokittavan esikoiskiekko Road Storiesin ainakin raskaudessa, mutta kuinka on sen tarttuvuuden laita?

Pääpaino on lievästi grungelta tuoksahtavassa rockissa, jossa raidasta riippuen on mukana enemmän ja vähemmän metallia, americanaa ja poprockia. On Top of the World pätkii rokkia hakkaavammin, kertosäkeen lähtiessä äkkiarvaamatta Queenin tapaiseen kiitoon. Miltei balladina käynnistyvä Can’t Bring Me Down venyy äärirajoilleen, mutta kantaa silti loppuun saakka ja rajojemme tuolta puolelta soittoaikaa itselleen saanut Higher Ground on mitä mainion rockässä hieman toisenlaisilla mausteilla.

Lainapuolella sinkkunakin julkaistu Can’t Help Falling in Love ei edelleenkään tee mielestäni kunniaa Elviksen muistolle, mutta CCR:n katalogista napsaistu Bad Moon Rising yllättää sen sijaan mitä positiivisimmin. John Fogertyn biisikynästä irronnut pikku aarre saa nyt siinä määrin uuden muodon, että rauhallisesti rullaava balladinkaltainen on miltei uusi biisi.

Lähes tunnin mittainen Captivity on rock-albumina melkoinen lohkare, näin 10-luvun lopun yleisillä mittapuilla nyt ainakin. Brian Forthin kipparoima nelikko saa kuitenkin pidettyä mielenkiinnon yllä vaivattomasti, sillä vaikka albumilla on omat ongelmahetkensä rokkaa se monipuolisesti, värikkäästi ja väkevästi.