Lanai: Ship’s Bell

Omakustanne

Oululainen Lanai hurmasi taannoin upealla Hold Onto Nothing -sinkullaan, jolla duon folk/americana helkkyi hiljaisena ja silti tunnelatauksensa puolesta niin kovin vahvana. Mutta kuinka Tanja Torvikoski ja Petri Kuusela onnistuvat vangitsemaan herkät hetket ja ohikiitävät kauneuden säteet pitkäsoiton mitassa?

Ship’s Bell liukuu edestakaisin sähköisemmän bändisoiton ja lähinnä lauluun pohjautuvan folkin välillä. Toisinaan kaikki mitä tarvitaan, on vain hiljainen vokalisointi ja hieman taustaääniä siteeksi, toisinaan taas popbändimäinen soitto voi luoda jotain Follow the Sunin kaltaista musiikkia, joka voisi olla peräisin vaikkapa Arcade Firen rauhallisemmista sessioista. Jokaista raitaa ja lähestymistapaa leimaa kuitenkin vahva laulun läsnäolo, kaksikon vuorotellessa ja täydentäessä toisiaan.

Albumin yleistunnelma on äärimmäisen rauhallinen, mutta yhdentoista raidan joukosta löytyy riittävästi yllätyksiä ja rohkeiksi laskettavia kurotuksia pois omalta mukavuusalueelta. Marble Eyes paukauttelee yllättäen rytmiä kovemmin, sähkökitaran heräillessä ja rämähdellessä muutamaan kertaan, mutta kaikki on lopulta kiinni jälleen kerran niukasta laulusta. Tällaiset pienet revittelyt antavat kuitenkin albumille luonnetta, minkä ansiosta Ship’s Bell ei peity omaan pehmeyteensä.

Puolitoistaminuuttinen For Signe rikkoo tahollaan mukavasti kaavoja, mutta pitkäsoiton merkittävin teos on silti reilusti yli kahdeksanminuuttinen Ship’s Bell, jolla kaksikon soitto muuttuu hypnoottiseksi virtaukseksi. Mainitaan nyt erikseen vielä kiekon sulkeva I Have Been There, jonka sulkeuduttua sieluun on hiipinyt uskomattoman raukea ja aurinkoinen olo.