Temple Balls: Untamed

Ranka Kustannus

Voiko tym�kk�� kasarihardrokkia soittavaa b�ndi� heitell� isoilla kivill�, kun biisiin on saatu upotettua modulaatio, mit� tarttuvin kertos�e, sek� naiiviuden puolelle kallistuva rakkaustarina? Sortumatta sen filosofisemmaksi totean, ett� omasta puolestani musiikin teht�v� on pohjimmiltaan aiheuttaa tunnereaktioita � iloa, kaihoa, intoa, voimaantumista, suruakin. Untamed on 10 raidan ja noin 37 minuutin mittainen annos n�it� kaikkia, peruslinjan asettuessa vahvasti sinne positiiviselle puolelle

Levy k�ynnistyy John F. Kennedyn legendaarisella puheella kuuhun matkaamisesta, jonka j�lkeen Temple Balls k�ynnist�� t�hteinv�lisen rakettinsa, eiv�tk� normaalin rockin painovoiman verkot yll� t�m�n j�lkeen miehist��n. Infinity on t�ydellinen starttipala, jolla yhtye esittelee kaikki t�rkeimm�t valttinsa. Tuolla on isoa kertos�ett� taustahoilauksineen, melodisuus pursuaa actionrockmetallin joka saumasta ja valtaisaa kertsi� rytmitt�v�t nopeat s�keist�t, sek� (oletettavasti) NASAn arkisto��nien p�tk�t.

Kiekkoa ennakoineet Kill the Voice ja Distorted Emotions -sinkut on sijoitettu heti alkurytin�n jatkoksi, eik� sinkuroiden tuplaiskusta lopu ainakaan potku. Isosti soiva Pauline junttaa puolestaan nime��n kuulijan tajuntaa toistuvasti, kirskuvan kitarasoolon kiilatessa vain hetkeksi �Pauline!�-huutojen v�liin. Onhan t�m� h�rskin klisheist�, mutta kun se toimii, se toimii � ja lujaa.

Kaikki t�m� myllytys on sen verran huimaa, ett� satunnainen kuulija j�� helposti kaipaamaan pient� heng�hdystaukoa, mutta moista ei temppelin boltseilta heru. Korkeaoktaaninen rypistelyraita seuraa toinen toistaan, Leap of Faithin eeppisen kromimetalloinnin ja Seven Seas of Wonderin bonjovioinnin k�ydess� jo l�hes h�rskiksi. B�ndi osaa suoltaa tarttuvaa materiaalia, mutta kokonaisuutena Untamed on villi, kesyt�n ja pidemm�n p��lle hiukan raskaskin kuunneltava. Tai sitten olen vain liian vanha bailaamaan 24/7, mutta sinkkub�ndin� Temple Balls on timanttiluokkaa.