Arosa Ensemble: Granit

Eclipse Music

Helsinkiläinen Arosa Ensemble on valinnut itselleen mielenkiintoisen tien. Yhtye näet esittää modernia, hyvinkin virtaviivaista pop-musiikkia, jossa elektronisuus ja akustisuus yhdistyvät. Aavat äänimaisemat huokuvat syntetisoituja vaaleita kenttiä, joita koristellaan mm. erilaisilla kielisoittimilla, puhaltimilla ja useamman vokalistin laululla. Tekstit ovat 1800-luvun lopulla syntyneen Edith Södergranin runoja, jotka esitetään alkuperäiskielellä, eli ruotsiksi.

Kunnioitetun ja vahvan aseman saavuttaneen runoilijan töihin on aina vaarallista tarttua, sillä vaikka ruotsinkieli toimii tavallaan suojamuurina, ovat 23-vuotiaana tuberkuloosiin kuolleen Södergranin tekstit kasvaneet osaksi niin suomalaista kuin suomenruotsalaistakin kulttuurimaailmaa. Runoja on käännetty kymmenille eri kielille ja Södergrania pidetään oikeutetusti yhtenä modernismin uranuurtajista.

Granit käynnistyy mitä lupaavimmin. Instrumentaalikappale Rosen toimii kauniina siltana, joka esittelee Arosa Ensemblen tyylin, tavat ja johdattaa kuulijan tavallaan paikalleen. Niinpä kun vähäeleisesti eläväksi tuotu Mitt liv, min död och mitt öde soi, saa sen surumielisyys kasvaa rauhassa – kuten pitääkin. Farliga drömmar kumpuilee puolestaan tahollaan kauniisti varoittaessaan unten voimasta, bändin soiton kohotessa kiivaimmassa kohdassa aina hulluuden porteille saakka.

Aivan yhtä vahvaa kosketuspintaa en löytänyt sinkkuina jo aiemmin ilmestyneisiin Sjuka dagar ja Stjärnorna -kappaleisiin, vaikka jälkimmäinen on tekstinä edelleen mitä väkevin. Tässä vaiheessa levyä kun Arosa Ensemblen tapa tehdä musiikkia on käynyt jo kovin tutuksi, eikä edes päätöksenä kuultava En strimma hav pysty torvineen ja kaikuvine messuineen synnyttämään enää yhtä suurta yllätystä.

Toisaalta ”osasyyllinen” tähän hieman alas kaareutuvaan käyrään on mitä vahvin alkulevy, jonka jälkeen erinomainenkaan ei pysty vavisuttamaan enää samoin kuin alussa. Eihän runouttakaan kannata lukea kuin pieni pala kerrallaan.