Hanna-Maria Lifländer: Souvenirs from the Void

Omakustanne

Helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä Hanna-Maria Lifländer julkaisi viime vuonna peräti kaksi pitkäsoittoa, joista tämä jälkimmäinen ilmestyi viime lokakuussa. Mutta eihän muutama kuukausi tunnu missään, etenkin kun kyseessä on näin laadukas musiikki. Souvenirs from the Void rakentuu pitkälti Lifländerin laulun ja pianonsoiton varaan, vaikka taustalla kuullaan ripausmaisina mausteina synamaalailuja. Päähuomio lankeaa kuitenkin laululle ja toisinaan miltei puheeksi muuttuvalle lausunnalle.

Vähemmän on nyt enemmän, eivätkä tummasävyisyyteen taipuvaiset raidat jätä ilmavuudestaan huolimatta paljoakaan tilaa ympärilleen. Lifländerin kappaleet polveilevat parhaimmillaan upeasti ja etenkin Thinner, Peace Is Silver, sekä lyhyempää laitaa edustava Yawn iskeytyvät kuin vahvat aallot paljaaseen kalliorantaan. Tunteet pärskyvät, nuotit juoksevat laulun rinnalla ja erityisesti viimeksi mainitussa on mukana sopiva annos pisteliäisyyttä, joka pysyy kuitenkin aisoissa.

Vinommin ja tummemmin tunnelmia luo puolestaan Queen of Suffering, jonka matalissa äänissä pursi ui poikkeuksellisen syvällä. Toinen lähelle riisutumman indie noirin kylkeä sijoittuva numero on Anonymice Anonymous, jonka yhteydessä jopa dark cabaret -termi käy jo yhdestä viitasta. Eikä vahvemmin rytmillä pelaava Keep in Touch (Not Too Much) ainakaan heikennä kokonaisuutta, kun sisaruksiaan äänekkäämpi numero intoutuu puolivälissään miltei poprockiksi.

Vähäeleinen äänimaisemointi on paikoin runsasta, mutta synaosuudet pidetään selvästi taka-alalle, jolloin musiikki ei lipsu darkwaven puolelle. Käytän sanaa ’lipsu’, sillä Lifländer on löytänyt oman persoonallisen paikkansa genrejen välistä, eikä hänen kannata mielestäni siirtyä siltä ainakaan sivusuuntaan, etenkin kun edessäpäin on tilaa vaikka kuinka.