Yves Jarvis: The Same But by Different Means

Anti

Yves Jarvis on sama asia kuin Montrealista kotoisin oleva Jean-Sebastian Audet, joka on aiemmin julkaissut musiikkia myös Un Blonde -nimen alla. On vaikea osoittaa mitään sen kummempaa muutosta verrattuna Un Blondeen, mutta ehkä nimenvaihdos edustaa Audetille jonkin vaiheen loppumista.

Kuten Un Blonden levyillä, myös Yves Jarvisin esikoisella on paljon puolivalmiilta tuntuvaa materiaalia. Tai ainakin omasta mielestäni useimmat alle kahteen minuuttiin jäävistä raidoista ovat luonnosmaisia numeroita, minkä lisäksi alle minuutin mittaiset välisoitonkaltaiset lisukkeet eivät tuo oikein mitään arvokasta kokonaisuuteen. Fragmentoitunutta, sekavaa ja monet raidat on kyhätty kasaan vielä tehty kovasti samalta kuulostavista aineksista.

Tyylillisesti Yves Jarvis keikkuu rohkeasti kokeellisen popin ylitaiteellisella rajalla, jossa Exercise E voi ulista kolmen minuutin ajan ilman mitään sen ilmeisempää tarkoitusta. Constant Change leikkii nauhan venyttelyllä niin, ettei naurata edes ensimmäistä kertaa ja Pigs at the Helm on vain heikompi versio parista muusta kappaleesta.

Toisaalta levyllä on myös nippu upeita pop-kappaleita. Akustiselle kitaralla johdettu Into the Forefront hyötyy Audetin loputtomasta äänikikkailutarpeesta ja digitaalimiehen souliksi jalostunut Sugar Coated kestää pirstomisen, kun ytimestä löytyy riittävästi alkulämpöä. Blue V ja muutama muu numero sijoittuvat taas näiden ääripäiden väliin raitoina, joita on sotkettu lähestulkoon liikaa.

The Same But by Different Means on ärsyttävä levy, mutta ei positiivisella tavalla. Se viskoo ilmoille puhdasta pop-neroutta, mutta ainakin toisen moisen silkkaa täytettä ja roskaa. Herra Audet, hommaa ensi kerralla studioon kunnon tuottaja, joka pitää sinut kurissa ja erottelee maukkaat jyvät huttuakanoista.