Delicate Steve: Till I Burn Up

Anti

Delicate Steven, eli Steve Marionin, vuosikymmen on ollut kiivaasti nousujohdanteinen. Tammikuussa 2011 ilmestynyt esikoisalbumi Wondervisions syntyi viel� miehen makuuhuoneessa, eik� teknologiaa ole tarvittu juuri tuota enemp��, kun julkaisuputki on kasvanut vuosien saatossa.

Delicate Steve on kitaristi instrumentaalirockin jumalten armosta, eik� mies ole l�htenyt luomaan nahkaansa sen kummemmin uudelleen. Niinp� my�s herran viides studioalbumi, ja samalla jo kolmas Anti-yhti�lle, on alusta loppuun saakka tuttua instrumentaalihardrockailua. Synilla luodut ��nimaisemat kattavat kaiken muun, eik� rytmipuolellakaan taideta kuulla akustisia instrumentteja ainakaan k�sittelem�tt�min�. S�hk�kitaroita sen sijaan soitetaan runsaasti ja niiden ��ni� muokataan runsain mitoin � toisinaan nuo monimuotoiset ��net muistuttavat jopa laulua ja puhetta, toisinaan niill� simuloidaan muita soittimia.

Siin� miss� useimmat kitaristit keskittyv�t sooloillaan vinguttamaan, tiluttamaan ja kikkailemaan koko rahan edest�, ymm�rt�� Delicate Steve huomattavasti enemm�n tunnelmoinnin p��lle. Useammassa kappaleessa kitara on jopa sys�tty sivurooliin, sill� esimerkiksi We Ride on Black Wings ja tarpeettoman lyhyeksi j��v� Purple Boy ovat synalla ja efekteill� koristeltuja hitaampia numeroita, joissa kitara enemm�nkin s�est�� synteettisi� t�hti�. Siivut ovatkin l�heisemp�� sukua saksalaisten 70-luvun syntetisaattoriyhtyeiden kuin amerikkalaisten hard rokkareiden kanssa, vaikka kuusikielist� kuullaan jokaisella raidalla jossain muodossa.

Till I Burn Up on vieh�tt�v�n leppoisa albumi, jonka ainoa ongelma on oikeastaan sen tavaton helppous. Musiikki kun solahtaa luonnostaan taustalle, eik� syna-kitara raidoista l�ydy oikein ter�vi� tarttumapintoja.