Jani Matti Juhani: Piste

Punaiset Levyt

On suorastaan uskomatonta, kuinka runsaasti Jani Matti Juhani on musiikillisen historiansa aikana ehtinyt jo luoda. Jann Wilden nimellä ilmestyi glamin ja glitterin hohtoista materiaalia, bändien vaihtuessa ympärillä tiuhaan, kun taas Volter, The Saturnettes ja Mustat Käärmeet tekivät omia rokkijuttujaan. Viimeksi mainitun yhtyeen kanssa Jani Matti Juhani julkaisi ensimmäiset suomenkieliset tekstinsä Jani Matti Juhani ja Mustat Käärmeet -albumilla, joka on sittemmin muuttunut tärkeäksi osaksi omaa levyhyllyäni.

Siirtyminen suomenkieleen ei ollut tietenkään tuskatonta, mutta kehittymisen kannalta välttämätöntä. Syksyllä 2017 julkaistu Taivaankanteen jäätyneistä linnuista oli selvä askel eteenpäin, vaikka kovasti erolevyltä kuulostava mausoleumi kärsi yhä Jani Matti Juhanin helmasynnistä – jalusta oli ehkä tarpeettomankin leveä. Mies on jälleen kerran tehnyt kaiken itse, mutta mitä täyden tähtipotin itselleen nappaava Piste osaa paremmin saavuttaa ja tehdä, verrattuna edeltäjiinsä?

Näidenkin kappaleiden ytimestä löytyy usein 70-luvun rockin historiaa, eikä iänikuinen vertailu David Bowieen ole taaskaan aiheetonta. Mutta siinä missä aiemmat pitkäsoitot ovat hakeneet peilauskohtaa Bowien omasta glam-kaudesta on Piste vähintäänkin viittaus rockin suuren kameleontin Berliini-kaudelle. Piste saattaa olla yhtenäinen tarina, tai ehkä se on muutaman lyhyemmän juonen muodostama solmu. Ken tietää, sillä albumin kymmenestä kappaleesta neljä on instrumentaaleja, jotka osuvat kaikki sen jälkimmäiselle puoliskolle.

Helena on yksinkertaisesti loistava poprokkailu, jonka riveissä maalataan tuimia kuvia. A rokkaa vahvimpana linkkinä Wilde-vuosiin, mutta puoliskon todellinen helmi mielestäni on jo sinkkunakin ilmestynyt Laulu työläiselle. Juurensa jättänyt duunari hakee onneaan, mutta huomaa joutuneensa huonoon asemaan arjen taisteluissa. Näin ensimmäisenä kuullun Pisteen puolilupaukset ovat osoittautuneet juuri niin tyhjiksi kuin mitä pelättiinkin, mutta tärkeintähän on tehdä itse päätöksiä. Olivat ne sitten oikeita tai vääriä – eikö vain?

Uusi ura uudessa kaupungissa on tietysti jo nimeään myöten viittaus em. mestariin, mutta tarinassa tämä vaaraa ja onnettomuutta uhkuva palanen löytää paikkansa hyytävän hiljaa esitetyn Sinä yönä -raidan murheen kintereillä. Kalmari on kuin kävely kesäisessä yössä, joka on täynnä lupauksia paremmasta, mutta Twin Peaks -sarjasta tuttu synkkyys palaa jälleen Päivä jolloin uutiset eivät saapuneet -kappaleen pahaenteisillä synamatoilla.

B-puolen ainoassa tekstissä, Sua kaipaan, julistetaan rakkauden kaipuuta. Rakkauden jonka vihjataan jo päättyneen murheeseen, mutta tarinan sulkeva instrumentaaliraita Tegel soi toiveikkaana. Kenties Berliinin lentokentältä nouseva kone voi löytää reittinsä taivaaseen, tai mahdollisesti Düsseldorfin suuntaan, sillä synasiivu soi kuin 70-luvun Kraftwerk popeimmillaan.

Piste on viimein löytänyt sen tasapainon, jota Jani Matti Juhani on etsinyt viimeisimmillä albumeillaan. Kokeellisuus ja rehellinen suoruus vuorottelevat tarinan edetessä, eikä kuulijalle tarjota kaikkia ratkaisuja, vaan jokainen voi täyttää puuttuvat kohdat omilla versioillaan.