Julkaistu: 25.02.2019
Arvostelija: Mika Roth
City Slang
Voiko minimalistisuus olla samaan aikaan äänellisesti runsasta ja yksityiskohtaista? Siinä visainen ja sitkeä kysymys, jota pohdin runsaasti kuunnellessani ensi kertoja Drastic Measures -albumia. Bayonne nimen takaa löytyvä yhdysvaltalainen Roger Sellers on kuluvan vuosikymmenen aikana julkaissut nipun mielenkiintoisia levyjä, ensin omalla nimellään ja vuodesta 2016 lähtien Bayonne-nimikkeen alla.
Drastic Measures -levyn rikkaat elektroniset äänimaisemat ovat kuin jättimäisiä maisemapotretteja, joiden sinällään selvistä kuvista löytyy aina vain enemmän ja enemmän yksityiskohtia, mitä pidempään niitä tarkastelee. Näiden sisäkkäisten maailmoiden kartoituksessa dream pop on mitä osuvin tienviitta, joidenkin numeroiden ulottuessa jopa ambientin porstuoihin saakka. Painopiste on kuitenkin popin puolella, Bayonnen luodessa selvästi populaarimusiikkia.
Yksi mahdollinen innoittaja ja vertailukohta saattaa löytyä myös Brian Enon klassisista Ambient-sarjan töistä, joiden merkitys vain kasvaa vuosien virratessa. Yhteensulautetut Gift ja Enders tuikkivat myös saksalaisten pioneerien hengessä, mikä sekään on tuskin vahinko. Äänikollaasien rinnalla kulkee kuitenkin myös se popimpi puoli, jota esimerkiksi nimibiisi Drastic Measures edustaa hienolla, petergabrielmaisella tavalla. Kind syleilee niinikään päivänpaisteista poppia ja Abilia intoutuu melkoiseen laukkaan, kiitäessään poikki huolettomien maisemien.
Runsasta ja silti niin niukkaa, tuota paremmin en osaa oikein kuvata Bayonnen omalaatuista universumia, jossa elektronisuus tuntuu mitä luonnollisimmalta asialta.
Nimen takaa löytyvä Roger Sellers on kuluvan vuosikymmenen aikana julkaissut nipun mielenkiintoisia pop-levyjä, ensin omalla nimellään ja vuodesta 2016 lähtien Bayonne-nimikkeen alla. Elektronisuus ja dream pop ovat niitä kaikkia yhdistäviä tekijöitä.
Linkki:
bayonnemusic.com
(Päivitetty 25.2.2019)
