M: Näytän missä asun

Solina Records

M, eli laulaja-lauluntekijä Minja Koski, julkaisi Tehtaantyttö-esikoisalbuminsa syksyllä 2017. Debyytti herätti huomiota ja ihastusta, kun M loihti yksinkertaisten ja paljaaksi riisuttujen elektronisten rytmien sekä harvojen elävien soittimien eteen tarinoitaan. Murhia, mielipuolisuutta, arjen pienuutta ja tunteiden suuruutta. Kaava tuntui heti kättelyssä olevan täydellinen. Entä jos väitän, että Näytän missä asun -albumi tekee tuon kaiken, mutta menee vielä entistäkin pidemmälle? Onko moinen edes mahdollista?

Albumia edeltäneet sinkuthan ovat jo luvanneet paljon. Miljoonatalon lapset piirtelee polaroid-väreillä kyllästettyjä kuviaan lapsista, joiden universumi rakentuu kilometrin säteelle kotikerrostalosta. Kivillä ja kannoilla palaa sekin lapsuuden maailmoihin. Näissä samoissa huolettomammissa tunnelmissa liikkuu myös albumin sulkeva Puolipilvistä säätä, mutta kuten David Lynchin filmeissä, normaalilla arjella on myös nurja puolensa.

Yli viisiminuuttinen Jatka ja vielä pari minuuttia pidempi Näytän missä asun sijoittuvat henkiseen yömaailmaan, jossa kirkkainkaan päivänpaiste ei pysty häivyttämään varjoja. Onni saavutetaan luonnon parissa, on se sitten vaikka kaupungissa rajatuilla alueilla, yksinäisyyden ja onnettomuuden sijoittuessa useimmin suljettuihin sisätiloihin. Kosken persoonallinen laulu asettuu kuin luonnostaan keskiöön, elektronisten äänimattojen täyttäessä sivut ja taitteet.

Muita instrumentteja kuullaan harvakseltaan, eivätkä ne saa kovinkaan paljoa tilaa itselleen. Niinpä kun kitara esimerkiksi pääsee sitten kerrankin kunnolla ääneen, kuten Puhu mut pyörryksiin -raidan lopulla tapahtuu, on vaikutus suorastaan järisyttävä. Saman efektin tekevät matalat synamurinat, jotka hyppäävät varoittamatta taustalle, kun Näytän missä asun -biisistä on kuultu ensimmäiset viisi ja puoli minuuttia. Periaatteessa mikään muu kappaleessa ei muutu, mutta raidan unenomainen tunnelma ja lyriikat saavat välittömästi uusia sävyjä.

Näytän missä asun -albumilla M vie ilmaisunsa jo niin äärimmilleen, että rajat tahtovat tulla vastaan. Mutta niinhän toisaalta luultiin debyytinkin jälkeen, joten mistä sen tietää mihin tässä vielä päädytään.