Julkaistu: 28.11.2003
Arvostelija: Mika Roth
Unique Leader
Yhdysvaltalainen Decrepit Birth hakkaa kunnon kokoisella lekalla faniensa nuppeihin perinteistä brutaalia jenkki-deathia rankalla murinakorinaörinällä ja miltei jatkuvalla basarihoidolla. Tämän jos minkä genren kentällä riittää huhdan heiluttajia yllin kyllin, eikä Decrepit Birth oikein tahdo erottua tuosta valtavasta massasta. Toisaalta bändi on kasattu vasta kesällä 2002, ja kun rumpali Tim Yeung sekä basisti/vokalisti Derek Boyer soittavat hieman siellä sun täällä saattaa bändin ura vielä lähteäkin jossain vaiheessa nousuun. Alku ei kyllä hyvälle näytä.
Nyt siis tahkotaan sitä kaikkein perinteisintä kuolonjulistusta, mutta terä ei tahdo viikatteessa pysyä oikein terävänä. Kaikki tekniset seikat ovat toki kunnossa – rytmiryhmä antaa sellaista juurihoitoa ettei pahemmasta väliä. Örinöinti hoidetaan ihan kolmen äijän voimin, kun jo em Boyerin lisäksi mikkiä rankaisee Bill Robinson ja kitaristi/vokalisti Matt Sotelo. Kitarointi on kautta linjan laadukasta, eikä riffeissä ja valleissa ole mitään huomautettavaa – ja tuossa se ongelma juuri onkin. Tässä ei ole mitään huomautettavaa mihinkään suuntaan. Vaikka levy pyörii soittimessa kerta toisensa perään ei mistään oikein saa otetta, kaikki tämä on jo tehty tuhannesti aikaisemmin – ja usein vielä huomattavasti luovemmalla tavalla. Lyriikat ovat juuri sitä tuhon julistusta mitä ’pitääkin’ olla, joten siltäkään suunnalta on turha odottaa mitään yllätyksiä mihinkään suuntaan.
Tämä on musiikkia niille todellisille brutaalin deathin ystäville jotka jaksavat innostua deathista pelkän deathin itsensä takia. Hyvintuotettua sekä taidokkaasti toteutettua, mutta tyhjyyttään kumisevaa ulkoluentaa.
