Julkaistu: 20.02.2019
Arvostelija: Mika Roth
Telekinesis: Effluxion
Merge
Telekinesis on pitkälti sama asia kuin Michael Benjamin Lerner. Tuo sympaattisen oloinen laulaja-lauluntekijä, rumpali ja multivisionääri on kirjoittanut kaiken Effluxionin materiaalin, minkä lisäksi hän vastaa levyn tuottamisesta, äänittämisestä ja miksaamisesta.
Seattlesta kotoisin olevan yhtyeen kolme ensimmäistä albumi ilmestyivät tiiviissä tahdissa helmikuun 2011 ja syyskuun 2015 välisenä aikana. Noissa kolmessa ja puolessa vuodessa bändi siirtyi kuin luonnostaan powerpopahtavasta kitararockista synavetoisen indiepopin pariin, etenkin kolmosalbumi Ad Infinitumin päätyessä jo huomattavan etäälle alkupisteestä. Effluxion on mitä selvimmin paluu takaisin alternative kitararockin helmoihin, vaikkakin albumin soundi on samaan aikaan joillain raidoilla hyvin folkahtava ja vahvasti popahtava. Synat loistavat kuitenkin poissaolollaan, ja touhua määrittää vahva orgaanisuus sekä luomu-henkisyys.
Lerner on tavallaan löytänyt oman sisäisen John Lennoninsa, jonka soolotöitä uusi kiekko toisinaan viistää. Laulu ja akustinen kitara toimivat pääjuonteina, mutta esimerkiksi Set a Course saa paisua rullaavaksi mahtiraidaksi ja koskettimillaan rytmiä hakkaava Suburban Streetlight Drunk uskaltautuu väliosassaan maalailemaan Coldplayn pensseleillä pastillivärejä.
Effluxion on reipas ja iloinen levy, jonka parissa haluaa viettää aikaa. Eihän siltä mitään suuria kappaleita löydy, mutta Lernerin kyky sitoa näennäisen tavallisista narunpätkistä viihdyttäviä sommitelmia pelastaa muutamankin sadepäivän.
Seattlesta kotoisin oleva yhtye pitkälti sama asia kuin laulaja-lauluntekijä, rumpali ja multivisionääri Michael Benjamin Lerner.
Linkki:
telekinesismusic.com
(Päivitetty 20.2.2019)