Perfect Son: Cast

Sub Pop

Perfect Son on sama asia kuin puolalainen muusikko/tuottaja Tobiasz Bilinski. Jotkut saattavat muistaa hänet jylhän kolkkoa ja kovaa synapoppia takoneesta Coldair-yhtyeestä, mutta soolollaan Bilinski on suunnannut kohti lämpimämpiä vesiä. Cast onkin melkoinen harppaus Coldairin The Provider -albumista, jolla Bilinski nähtävästi manasi päänsisäisiä demoneitaan ja käsitteli elämänsä raskaimpia puolia.

Albumin kymmenen kappaletta ovat yhteiskestoltaan noin 38 minuutin mittainen annos elektronista, melodioita syleilevää ja harmonioita suosivaa musiikkia. Kuvaavia termejä ovat synapop, elektropop ja erilaiset elektroniset alasuunnat. Bilinskin herkkä laulu, toisinaan isoiksi äityvät taustat rumpuineen, vahvat synasoundit, sekä näiden elementtien väliin hiipivä hiljaisuus joka luo kaikille äänille tilaa. Voimakkuus joka ei syö keveyttä, eteerisyys joka välttää uneliaisuuden sudenkuopat – siinä nippu valttikortteja, joita Perfect Son osaa käyttää raidalta toiselle.

Väkevimmin soiva Lust ravistelee kuulijaa heti toisena raitana, mutta jopa rähjätessään Bilinski tekee sen kohteliaasti ja teräviä soundeja vältellen. So Divine yhdistää puolestaan isosti soivat rummut, mantereen kokoiset synamatot ja kauniit harmoniat, kappaleen aaltoillessa vuoksen ja luoteen tavoin edestakaisin. Hempeämmillä siivillä liitävät Old Desires ja High Hopes ovat vaimeita balladeja, jotka eivät silti kuulosta oikeastaan lainkaan perinteisiltä slovareilta.

Cast on rauhaa ja aikaa kaipaava levy, jonka äärellä kannattaa viettää kiireettömiä hetkiä. Taustamusiikkina Perfect Son kun katoaa armotta arjen taustakohinaan.