Volucrine: Skywards

Omakustanne

Jupe Velinin johtama Volucrine on saavuttanut kymmenen vuoden iän. Kuluneen vuosikymmenen aikana yhtye on muuttunut yhden miehen sooloprojektista oikeaksi bändiksi, jonka kolmas pitkäsoitto ilmestyy nyt viimein. Käytän sanaa ’viimein’, sillä kiekolta löytyvä sinkkubiisi Terra Frigidium julkaistiin jo lähes kolme vuotta sitten.

Skywards jatkaa bändin melodisen death metalin jalostamista, eikä tuoreella levyllä ole havaittavissa enää läheskään samanlaisia ongelmia kuin vuoden 2014 The Clockwork Tyrant -EP:llä. Bändi runttaa metalliaan kahden kitaran etuvallilla, rytmiryhmän väritellessä menoa ja pitäessä huolta painorajoista.

Merkittävin kehitys on tapahtunut kuitenkin vokaalien puolella. Velin luottaa suurimmaksi osaksi ns. puhtaaseen lauluun, jolloin ne harvat rutistuskohdat todella tuntuvat iholla. Melodisuus ja maltillisemmat tahditukset löytävät vastavoimansa raskaasti rullaavista osuuksista, eivätkä kappaleet vaikuta enää päämäärättömiltä iskusarjoilta, kuten em. EP:n heikoimmilla hetkillä.

Kritiikkiä on silti annettava melodisten osuuksien tarpeettoman helpoista läpilaskuista. Bändi kyllä osaa asiansa ja vetää periaatteessa kaiken oikein, mutta omasta mielestäni esimerkiksi EgoClashin kontrastisuutta olisi kannattanut korostaa rohkeammin. Samoin sinänsä tarttuvan Matterless Measuresin iskut jäävät aavistuksen verran kevyiksi. Puhesamplet ja rytmiryhmän hartiavoimin tekemä työ olisivat ansainneet rohkeammat karmit ympärilleen.

Entistä vahvempaa, ehyempää ja puhuttelevampaa, mutta Skywards sijoittuu silti vasta korkeampaan keskikastiin. Ja uskallan väittää, että rahkeita olisi huomattavasti mittavampaankin menestykseen.