Mavis Staples: Live in London

Anti

Myöhemmin tänä vuonna pyöreät 80-vuotta täyttävä Mavis Staples on saavuttanut urallaan jo oikeastaan kaiken mahdollisen. Vuonna 2017 hänet otettiin mukaan Bluesin Hall of Fameen, mutta laakereilleen tämä rhythm’n’bluesin, soulin ja gospelin lady ei ole jäänyt lepäilemään. Live in London kruunaa mallikkaasti sujuneen vuosikymmenen, jonka aikana häikäisevällä äänellä varustettu Staples on julkaissut neljä pitkäsoittoa ja EP:n, sekä napannut ensimmäisen henkilökohtaisen Grammynsa.

Live in London on ensimmäinen live-levy yli kymmenen vuoteen, eikä sujuvasti koottua konserttia ole tehty silkassa nostalgianpuuskassa. Merkittävä osa materiaalista onkin peräisin Staplesin em. viime albumeilta, mikä vain osoittaa jälleen kerran jatkuvan liikkeen tärkeyden. Olet juuri niin nuori/vanha kuin tunnet olevasi, ja oikeastaan päätät olevasi.

Tietysti konsertin lopettaa syntymäpäiväjuhlien jälkeen kuultava Touch a Hand ja mukaan on pitänyt saada myös Talking Headsin Slippery People. Kyseinen siivu on vanha tuttu lainabiisi, versioihan Staple Singers sen jo vuonna 1984, mutta paljon muita arkistojen aarteita ei sitten kuullakaan.

No Time for Cryin’ puksuttaa estradilla vahvemmin kuin reilun vuoden takaisella If All I Was Was Black -albumilla. Samaiselta kiekolta napattu Who Told You That jyrisee myös studioversiota juurevammin, ja ehdottomiin kohokohtiin lukeutuu niin ikään vanha soul-herkku Can You Get to That, jolla Staplesin ja bändin muiden vokalistien yhteispeli on suorastaan huikeaa. Mainittakoon, että Staplesin versio on kuitenkin suhteellisen tuore, ihan tältä vuosikymmeneltä peräisin oleva.