Janne Westerlund: Bell

Ektro / Full Contact Records

Janne Westerlund on viime vuosina käynyt paremmin tutuksi niiden yhtyeiden kautta, joissa mies vaikuttaa ja on vaikuttanut. Westerlund on kuitenkin tehnyt jo useamman albumillisen soolona, joista vajaan seitsemän vuoden takainen Oran osoitti jo kiistatta, että kitaristi osaa muutakin kuin krautrokata.

Siinä missä Circle ja Pharaoh Overlord ovat viime vuosina liikkuneet sähköisissä universumeissa on Bell mitä akustisvoittoisin albumi. Toki kielisoittimia rämistellään nytkin sähkön avulla, mutta ennemmin tämä on rehellistä romupihan folkkia ja uuden vuosituhannen bluegrassia, kuin esimerkiksi kokeellista taiderokkia. Enkä siis sano, etteikö Bell olisi taiteellisesti kunnianhimoinen ja innovatiivinen albumi, mutta Westerlundin tekemisiin välillä kovin heppoisesti lyötävä ”art rock” -leima pysykööt nyt käyttämättömänä.

Sen verran historiaan syntyy yhteyksiä, että muutamalla raidalla voi aistia viime vuodet hiljaisempaa eloa viettäneen Plain Riden läheisyyden. Banjo soi ja Westerlundin rosoinen, toisinaan hieman käheäkin, laulu saavat johtaa kappaleita pitkin mutaisten peltojen laitoja, vesakoituneiden jokitörmien reunoja ja harmaiden kylien hiljaisia raitteja. Folkin voima sykkii väkevänä Stranger by the Waterin surumielisyydessä, se sekoittuu bluegrassiin From the Cityn rupisessa kulussa ja Strange as Life - Bell -raidan hurjimmissa kohdissa voitaneen puhua jo folkrockista.

Westerlund tulkitsee kappaleita voimalla ja raskaalla kädellä soitettuun musiikkiin onkin helppo löytää tarttumapintaa, vaikka folkimpi materiaali saattaa muissa yhteyksissä aiheuttaa ongelmia. Toki Westerlund osaa, ja ymmärtää, esittää kappaleitaan toisinaan vähäisemmälläkin energialla, mutta Bellin tapauksessa voima on voimaa.