Vuono: White Dots

Svart Records

Esikoisalbuminsa julkaissut Vuono on kokeneista tamperelaisista muusikoista muodostunut yhtye, joka on päättänyt suunnata vapaana aina sinne minne musiikki sitä kulloinkin sattuu johdattamaan. White Dots sijoittuu musiikin alati laajenevalla maailmankartastolla jonnekin psykedeelisen, folkahtavan, progehtavan ja vapaasti kasvatetun popin rajojen tuolle puolen. Tiedättehän - niihin osiin karttaa, josta voi yhä löytää valkoisia pisteitä ja läikkiä.

White Dots haastaa mielikuvituksen ja rikkoo siis totuttuja kaavoja, mutta ainahan pieni ravistelu tekee hyvää – eikö vain? Vapaasti pulppuava ja kevein askein kulkeva Totem Pole saa voimaa jethrotullmaisesta poljennosta, napsahdellen ja aaltomaisesti soivista soittimista sekä tietysti Pauliina Lindellin pehmeästä laulusta. Ainekset luovat toistuvasti tunteen, että nyt ollaan kädet mullassa ja samaan aikaan jossain korkealla tähtitaivaalla.

Jotain samantyyppistä synnyttää myös albumin sulkeva Passing, jossa Lindellin laululle on annettu entistäkin enemmän tilaa soida, vuoristopuromaisesti juoksevan kappaleen rakentuessa häikäisevällä taidolla sijoitetuista pienistä paloista. Pieni kielisoittimen ääni tuolla, hieman taustalaulun kaikuja täällä, rauhallisemmin ja kiivaammin, ikuisesti liikkuen. Äänten mosaiikkeja, kontrasteja ja jatkuvia, pieniä ilahduttavia yllätyksiä.

Huimaavaan yhteentoista minuuttiin saakka kasvava esikoissinkku Skip Rose on silti kiistatta albumin pylväistä merkittävin, eikä vain massiivisen mittansa puolesta. Tällä hypnoottisesti kasvavalla, kehittyvällä ja muuntuvalla raidalla yhtyeen akustispitoinen pop sulautuu Canin kokeellisen krautrockin ja progehtavien palojen kanssa yhteen. Mestarillista.