Lazy Bonez: Kiss of the Night

E-X-R Metal Records

Kolmannen albuminsa jo tammikuun alkupuolella julkaisemaan ehtinyt Lazy Bonez on seitsenhenkinen kotimainen heavy metal -orkesteri, josta löytyy peräti kaksi kiipparistia. Vastapainona ryhmässä häärii tietysti kaksi kitaristia, mutta soundikakun kuningas on vokalisti Tommi ”Tuple” Salmela, jonka muhevaa heavylaulantaa kelpaa aina kuunnella.

Heavyn perinteisempään ja melodisempaan laitaan kuuluva Lazy Bonez osaa asiansa, eikä arkaile käyttää metallin puolella jo klisheiksi käyneitä temppuja edukseen. Eikä siinä mitään, sillä esimerkiksi Calling the Wild osaa hard rockillaan napata hanakasti kiinni kuin 80-luvun Queensrÿche, ja leijua silti varhaisen Rainbow’n värisissä melodiataivaissa. Näitä temppuja ovat yrittäneet lukemattomat, mutta sangen harvoin kukaan yltää näinkään korkealle.

Albumin toinen jo aiemmin musiikkivideolla varustettu raita on Run. Kappale jyskyttää melodisilla raiteillaan eteenpäin kuin juna, mitä nyt nostattavaksi tarkoitettu väliosa vie biisiltä hetkellisesti pois vetovoimaa. Onneksi loppukiihdytys nostaa resiinan takaisin raudan päälle, ja huipennuksen monikerroksellisuus pysyy kuin pysyykin hallussa.

Muihin erityismaininnan arvoisiin raitoihin lukeutuvat War of the Roads (hieman korneista lyriikoitaan huolimatta), sekä hyvällä tavalla euroviisumainen mahtiballadi Forever Young, joka osoittaa että kyllä se metallimieskin osaa taivuttaa takoraudasta sydämen – kun niin vain haluaa. Yhtye on satsannut myös huimasti nimibiisi Kiss of the Nightiin, mutta omasta mielestäni siinä sorrutaan kyllä ylilyöntiin tällä erää. Vähempikin ”Stratovarius kohtaa HamemrFallin” olisi riittänyt.

Metalli on perinnetietoinen genre, mutta Kiss of the Night nousee 52 minuutin mittaisen kokonaisuutena komeasti teräksisille siivilleen. Paletin lievä kapeus äityy hetkittäin ongelmiksi, mutta bändi voittaa miltei joka koitoksen – kiitos pitkälti Tuplen uskomattoman heittäytymisen materiaalin mukaan.