Message Field: Transformer Hill

Soit Se Silti

Porilainen Message Field osasi vangita hetkien ohikiitävyyden mestarillisesti taannoisella Shapes on the Wall -sinkullaan. Kuulaan ja pehmeän musiikin linja kulki jossain sävyisän progerockin ja hillityn dream popin usvaisilla välimailla, siellä missä mihinkään ei ole kiire ja jokaista ainutlaatuista hetkeä syleillään täysin sydämin.

Transformer Hill on yhtyeen debyyttialbumi, jota on äänitetty vuosien 2016-2018 aikana periodimaisesti. Materiaali on tuona aikana kehittynyt, hakenut muotojaan ja jalostunut, saaden läheisen ystävän poismenon myötä myös surun tuomia tummempia juonteita rakenteisiinsa. Sähköisen ja akustisen keskinäinen tasapaino määrittelee albumin äänimaisemaa, melodisuuden toimiessa vahvimpana ohjenuorana.

Message Fieldin vahvuuksiin kuuluvat sopivasti annosteltu minimalistisuus, miltei hartaiksi käyvien tunnelmien luominen, sekä kyky venyttää sinänsä pieniä palasia uskomattoman ihastuttaviksi ja pitkiksi, kestäviksi hetkiksi. Hyytävän kauniisti ja harsomaisesti maalaileva Seasons uppoaa puolivälissään miltei hiljaisuuteen noustakseen vain entistäkin upeampana takaisin taivaankannelle, pienen tauon rytmittäessä raitaa suorastaan nerokkaasti.

Motorikmaisen vaihteen itsestään löytävä Substance tuo elektroniset mausteet selvemmin esiin, kappaleen kuulostaessa hieman Arcade Firen myöhemmiltä tekemisiltä. Samoilla leveysasteilla, mutta rytmillisesti vahvempana etenevä Transition on myös kiistaton kohokohta, elokuvamaisen lopun rakentaessa siltaa kokeellisemman ja vapaamman ilmaisun suuntaan, vanhassa kunnon Neu!-hengessä. Samaa pioneerimaisuutta voi aistia albumin sulkevassa XO:ssa, asteen vinksahtaneiden taustaäänten kääntäessä kurssia kohti uusia vesiä. Liekö tämä jopa lupaus tulevasta?