Henna Emilia & Houreet: Lauluja ihmisistä ja eläimistä

Stupido Records

Henna Emilia & Houreet vakuutti jo taannoin Hätäuloskäynti ja Lutra Lutra -sinkuillaan, jotka särisivät ja rosoilivat popahtavan kitararockin tantereilla. Nyt on koittanut esikoisalbumin aika ja kyseiset rallit saavat kunnian avata kiekon. Sen sijaan vajaan puolentoista vuoden takaiselta Beibi, mä oon pilalla EP-levyltä mukaan ei ole kelpuutettu edes loistavaa Ameebaa, joka olisi lyhyen mittansa ja aiheensa puolesta istunut joukkoon ongelmitta. Mutta lopetetaan menneiden märehtiminen ja keskitytään niihin uusin biiseihin.

Popimmassa päässä spektriä sijaitsee Mustat lasti, jossa parisuhteen loppu näyttäytyy raadollisena ja röyhkämäisenä puolivinoiluna pehmeiden utupilvien lomassa. Anna mun uskoa rynkyttää puolestaan kitaroillaan jo grungen rautaportteja, vaikka Henna Emilian dream popmainen laulu silottaa nytkin ronskimpia karikkoja. Kahden eri maailman, rupisen kitararockin ja samettisen unelmapopin, kohtaaminen onkin albumin kantava voima ja positiivisten jännitteiden luoja. Jännitteitä on myös ihmisten välisissä suhteissa, jotka vaikuttavat kolahtavan kiville kerran toisensa jälkeen.

Eläimistä puhutaan etenkin Lutra Lutra -raidalla, kun murheista vapaat ja vallattomasti pulikoivat saukot hurmaavat. Eikä mitään kiertoilmaisuja ole tietenkään käytössä myöskään silloin, kun Jurassic Park -leffoissakin silppureina toimivat Velociraptorit hempeilevät folkahtavan rauhaisassa viidakossaan.

Henna Emilia & Houreet kuulostaa jo tässä vaiheessa uraansa paikkansa löytäneeltä bändiltä, vaikka kappaleet kulkevatkin tutuilla raidoilla.