Eerie Wanda: Pet Town

Joyful Noise

Eerie Wanda on pitkälti sama asia kuin alankomaalaiskroatialainen laulaja-lauluntekijä Marina Tadic. Tadicin ympärille kasvanut yhtye julkaisi vajaa kolme vuotta sitten debyyttialbuminsa Humin, joka sai kiinnitettyä jo jonkin verran huomiota. Toisella kierroksella panokset ovat kovemmat, mutta onko Eerie Wandasta vielä nousemaan heleän indiepopin mestaruussarjaan?

Reilu puolituntinen albumi on äänimaisemiltaan avara, raikas ja kevyt, vaikka käsittelyssä olevat teemat ovat hetkittäin hyvinkin raskaita. Pet Townin kappalemateriaali on syntynyt Tadicin kynästä ajanjaksona, jona hän omien sanojensa mukaan koki olonsa erittäin yksinäiseksi. Eristäytyminen ja omillaan olo on heijastunut myös albumin työstötapaan, sillä bändin muut jäsenet ovat vain lähetelleet toisilleen soittopalasia, joista on sitten kasattu kiekko. Prosessissa on varmasti hyvätkin puolensa, mutta omaan korvaani Pet Town kuulostaa hivenen kalsealta ja etäiseltä, mitä latteaksi miksatut soittimet vain korostavat. Albumia kuunnellessa onkin tunne, että kaikki on jotenkin pahvista ja kaksiulotteista.

Melodisista pop-rakennelmista paistaa päivä läpi, eikä äänimaisema täyty missään vaiheessa ainakaan liiaksi. Pääasiallisina aineosina toimivat Tadicin hiljainen laulu, akustinen kitara sekä laiskasti kaukaisuudessa maalailevat koskettimet, jotka saavat vain vähäistä tukea rytmiryhmältä. Tällä erää vähemmän onkin vain vähemmän.