Mike Krol: Power Chords

Merge

Los Angelesissa tätä nykyä päämajaansa pitävä Mike Krol tuli tutuksi neljän vuoden takaisella Turkey-albumillaan. Krolin ympärille promootiokiertueen ajaksi kasaantunut bändi kuulosti rosoiselta, eikä hapsuilla tyylitellyissä poliisiunivormuissakaan ollut sen kummempaa vikaa. Krolin neljättä albumia saatiin odottaa lopulta neljä vuotta, missä välissä herran kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa ehdittiin myös uudelleenjulkaista.

Ajat ovat muuttuneet, mutta Power Chords on selvää jatkumoa aiemmille levyille, ja niiden esittelemille soundipaleteille. Voimapopin napakat koukut ja kiivas garage rock tekevät biiseistä nopeita, tarttuvia ja energisiä, mutta Krol ei koskaan yliammu kumpaakaan puolta itsestään. Yksitoista biisiä, 33 minuuttia, eikä kovinkaan montaa sointua. Vokaalit saavat tuttuun tapaan diskanttisuutta korostavan käsittelyn, kitarat sahaavat ahkerasti ja rytmiryhmän tehtävä on lähinnä pitää junan veturi vinhassa liikkeessä.

Pienistä muutoksista vihjailevat sinkkubiisi What’s the Rhythm ja Blue and Pink, joista etenkin jälkimmäisen kyky jäädä mieleen soimaan on suorastaan yliluonnollinen. Räjähdysherkästi kaahaava Little Drama painaa nopeusneulan kaakkoon, kun taas avaukseksi sijoitettu Power Chords antaa sekin melkoiset slaakit kaapeleista.

Ei mitään ihmeellistä tai uutta, mutta garagen romuluisista rakenteista löytyy edelleen yllättävänkin herkullisia paloja.