Särkyneet: Sinä nouset

Svart Records

Särkyneet julkaisi vuosikymmenen alussa kiivaaseen tahtiin kolme pitkäsoittoa, joista etenkin kuuden vuoden takainen Kaupungin kutsu osasi kursia punkrokahtavat langat helposti kaulaan istuvaksi huiviksi. Yli neljän vuoden ikäinen Me ei olla niin kuin ne muut jatkoi tuttujen palasten kertaamista, mutta maku vaikutti jo astetta haljummalta.

Tällä erää levyjen väliin on siis mahtunut runsaammin aikaa, eikä Särkyneetkään ole enää se sama bändi kuin silloin vuosia sitten. Lo-fi soundeja on karsittu ja siistitty, eivätkä ne parisuhdeprobleematkaan ole enää niin vaikeita, jos nyt sinkkuraita Kuumottaa rypeekin mahdollisesti alkavan rakkauden epävarmuudessa ja Kasevaa valitsee eristäytymisen pakopaikan.

Nostalgia ja menneiden asioiden muistelu nousevat pintaan, kun menneitä puidaan ja punnitaan. Discokellari kaihoilee onnistuneimmin melodisen punkin/uuden aallon partaalla, melankolian ja melodian tehdessä vastustamattomia taikojaan. Kertoja jättää hyvästejä niin nuoruudelle, kuin yhdelle osalle elämäänsä, sillä minne muualle eläväinen menisi kuin eteenpäin.

Millan laulu on miksattu aivan pintaan, mikä taatusti jakaa mielipiteitä, mutta rämisevät kitarat pitävät kyllä puolensa kakun jaossa. Instrumentaaliraita Twist ei kenties ole tyylipuhdas twistailu, mutta quentintarantinomainen välinumero rytmittää menoa pinkeällä kulullaan. Pysäyttävin numero on kuitenkin kiekon sulkeva Hänet nähtiin vielä lauantaina, jossa pohditaan poismenneen ystävän kohtaloa pelkän pianon ja hiljaisen laulun voimin.