Julkaistu: 26.11.2003
Arvostelija: Janne Kuusinen
Huippusointu Oy
Reijo Frank on tehnyt Ilkka Taipaleen pyynnöstä tämän rauhanlaulu-CD:n juhlalevynään Suomen Sadankomitean 40-vuotispäiväksi elokuussa 2003.
Nuoremmalle ruokakunnalle Frankin nimi on mitä todennäköisimmin tuntematon. Hän on kuitenkin tuttu ainakin kaikille työväen lauluista kiinnostuneille. Hän oli keskeinen esiintyjä vuonna 1969 ilmestyneellä kokoelmalla “Työväen lauluja”. 1970-luvulla hän teki myös omia LP-levyjä. Laulaminen on aina ollut hänelle harrastus: päätyönsä hän teki koneasentajana Helsingin kaupungin palveluksessa. Tämän CD:n ohjelmisto koostuu lauluista, joita Frank on vuosien mittaan usein esittänyt. Hanuri-piano-kitara - painotteisista sovituksista vastaa Reijo Bäckström, Frankin vakiosäestäjä jo 60-luvulta saakka.
Niin. Tämä levy on julkaistu aikana, jolloin kukaan ei oikeastaan uskalla puhua rauhan puolesta vakavin naamoin: voipi leimautua kommunistiksi, vasuriksi, hipiksi, Chapliniksi ja ties miksi tällöin. Rauhaa saa ajatella vain jouluna, jos silloinkaan. Nuoremman polven ultra brat ja varaquetkin tyytyvät vain sohaisemaan tärkeitä asioita, ja haastattaluissa myönnetään sitten hieman nolona, että kieli poskessahan tässä oikeasti vaan lauleskellaan, hehe.
Vaan nyt lauletaan asiaa asiasta. Sisältö on vahvempaa kuin mustan Turun Sinapin + turkinpippurin cocktail. On kotimaista, venäläistä ja amerikkalaista näkemystä rauhasta. Säveltäjänimiä ovat mm. Kaj Chydenius, Pete Seeger ja Jukka Siikavire.
Minne joutui kukkaset on toki aina yhtä vaikuttava, mutta omaksi suosikiksini muodostui yllättäen Bäckströmin säveltämä Joululaulu, jossa ei ole mitään turhaa. Ehkä johtuu tästä vuodenajasta (= marraskuu 2003), jolloin tingelitangeli-huttu jo soi tavarataloissa.
Eihän tätä matalaa, kokeneen kuuloista vibratoääntä tietenkään pysty pelkällä sivukorvalla kuuntelemaan. Parhaimmillaan lauletut tarinat yltävät tunnekeskukseen saakka, ja ennen pitkää sitä huomaa nyökkäilevänsä sanoille ja tiuskivansa itsekseen, että helvetti, näinhän se on. Ehkä siinä pari kyyneltäkin tirahtaa. Eikä siinä tilanteessa tuijoteta muutaman hertzin vireheittoihin.
Ongelma liittyy vain siihen, jonka levyn tekijätkin ovat varmasti arvanneet jo tuotantoprosessin alusta lähtien. Että eihän tämä myy, kysykää vaikka Norreksen Lasselta tai keneltä tahansa musiikkibisnesasiantuntijalta. Eikä tätä voi oikein radiossakaan soittaa, kun joku kuuntelija voi vaikka pysähtyä ajattelemaan asioita, joiden ajattelu on joka ainoan ihmisen moraalinen velvollisuus.
Mutta onpahan vilpitön levy siitä huolimatta, että se tuskin “käännyttää” ikäpolvea, joka on aivopesty elämään täysillä, ajatuksetta.
Saamme elää maassa, jossa ei tarvitse pelätä puolisotilaallisten joukkojen nappaavan sattumanvaraista ihmistä bussipysäkiltä kidutettavaksi tai ampuvan siihen paikkaan. Saamme valita kymmenen eri aamiaismurolajin joukosta itselle sopivimman, karkkihyllytkin ulottuvat horisonttiin saakka. Uutisten jälkeen ei astu voimaan ulkonaliikkumiskielto. Nuoria sotilaspojuja ei (ainakaan vielä) lähetetä muualle rähinöimään ja palaamaan arkussa takaisin. Meillä kapiaiset pysyvät (ainakin toistaiseksi) kasarmien muurien sisäpuolella, eikä kansan tarvitse syödä mutaa.
Mutta. Kun saamme kaupan kassalla 10 senttiä liian vähän vaihtorahaa, menemme naamat punaisina neuvontaan lyömään nyrkkiä pöytään notta perkele. Kun teinipaskiaiset murtautuvat Limingan veijoessolle, selostaa Raija Pelli tätä yleisen harmonian rikkonutta katastrofia vartin verran Poliisi-tv:ssä.
Kun asiat näyttävät olevan näin hyvin, niin ilmeisesti mm. Keskustassa ja Kokoomuksessa on katsottu, ettei mitään rauhankasvatusta puolueohjelmaan tarvita. Eihän se tuotakaan.
Vaan olit sitten herra tai narri, rauhaa ei koskaan saa väheksyä tai ohittaa itsestäänselvyytenä!
Niin, ja sen verran vielä, että näidenkin laulujen esittäminen todennäköisesti kiellettäisiin, jos sota syttyisi, ajalla, jolloin niitä eniten tarvittaisiin. Mainittakoon, että sekä Persianlahden sodan että Irakin sodan aikana monelle Jenkkilän radioasemalle ilmaantuivat mustat listat, joiden kappaleiden soittaminen kiellettiin. Lennonin “Imagine” oli etunenässä.
Miksei Porilaisten marssia ole kielletty nyt, rauhan aikana?
Kommenttien keskiarvo:
