Miettiin: … ja bändin jätkät

Svart Records

Tämä levy on saatekirjeensä mukaan ”kuin 2010-luvun Kouvolan punk-sotien soundtrack”. Länsisuomalaisena en tiedä kuinka kyseiset taistot ovat kulkeneet, mutta ei niissä ainakaan totaalista tappiota liene tullut. Punkkareille sis. Tämä bändin ytimen muodostaa Vili Miettiin, jonka näkemys melodisesta punk-rockista sijoittuu sinne genren melodisempaan päätyyn.

Aiemmin enemmän omiin taitoihinsa luottanut Miettiin on tällä kertaa päästänyt myös muut peukaloimaan biisejä, joten tuoreen albumin nimeksi on kuvaavasti valittu ”…ja bändin jätkät”. Entä keitäs ne bändin jätkät sitten oikein ovat? Kitaroiden varsista kiinni pitävät Gyntsä Kivioja ja Jere Lehmus, bassoa rynkyttää Jarkko Typpö ja rummuista pauketta hakkaa Tumppi Väänänen. Viisimiehinen ryhmä soittaa napakasti yhteen ja saa noiduttua biiseihin kunnon etunojaa, Miettiinin sekaan viskomien synien antaessa paketille persoonallisen loppusilauksen.

Kuuluisan isoveljen varjosta nouseva ja isobroidin tekemisillä leikkivä Rappiolla2 saa taatusti naaman virneeseen, on ihan itsestä kiinni kumpaan suuntaan suupielet kääntyvät kun Hassisen Konetta työstetään. Eturiviin itsensä pogoaa myös synia rohkeammin soundiin lisäävä Eläin, jossa Miettiin taitaa olla lähimpänä pyhää Ramonesia, tosin jyrkästi omilla ehdoillaan.

Yhden puolen bändistä ja sen jätkistä esittelee myös päätösraita Yksi miljoonasta, albumin pisin ja selvimmin uuden aallon sekä postpunkin puolelle ulottuva veto. Nostetaan esiin myös alle kahteen minuuttiin taottu SSNK, joka summaa elon koko kirjon liiskaamalla rivistöllä. Ehkä kaikki onkin siinä, mutta elon mankelissa voi kuunnella vaikka Miettiiniä ja miettiä syviä totuuksia. Kouvolan punk-sodat on missattu, kunnioitetaan silti veteraaneja.