Wolfhorde: Hounds of Perdition

Inverse Records

Wolfhorde oli ennen tätä täysin tuntematon susijengi allekirjoittaneelle, vaikka ensidemosta on vierähtänyt aikaa jo kaksitoista vuotta. Keuruulaiset viskaavat black/folk metalin kentille rohkeasti teemalevyn, joka sijoittuu dystooppiseen maailmaan, outoon ja vaaralliseen paikkaan jossa lumi- ja jääkentät toimivat näyttämönä ihmiskunnan viimeisten jäsenten taistelulle. Eikä kolmimiehinen ryhmä pysy suinkaan tiukasti omassa genrelooshissaan, vaan kokeilee rohkeasti hiukan kaikkea mahdollista.

Kiekon pääteoksiksi nousevat avausraita Chimera, sekä albumin sulkeva Hounds of Perdition. Nämä massiiviset monoliitit kestävät yhteensä yli 21 minuuttia, ja niiden välissä kuullaan viisi ”normaalimman” kokoista raitaa. Albumi on siis rakenteeltaan poikkeuksellisempi, mutta muodoltaan nämä seitsemän numeroa muodostavat hyvinkin yhteneväisen kokonaisuuden. Vaikka teemat ovat paikoin hurmeisia, pitää Wolfhorde menonsa reippaana ja rehvakkaana. Vahvat laulumelodiat polveilevat kuin vuoristopurot, progehtavat rakenteet yllättävät mutkillaan ja suoraa paahtoa saadaan välillä hyvinkin rokeilla soundeilla.

Eeppisyys kuuluu nykyiseen suomalaiseen folkmetaliin kuin kannel Väinämöisen kouraan, eikä bändi suotta kursaile vaan pistää Forged in Ice -raidalla kaikki putket laulamaan. On melodista laulua, karheampaa vokalisointia, kauniin heleitä ja herkkiä kohtia, sekä tietysti Kiinan muurin kokoista äänivallia, jossa ovat edustettuna niin kielisoittimet kuin koskettimetkin. Pistetään vielä väliin mahtipontista väliosaa juustoisilla kiippareilla ryyditettynä ja voilà, johan on kumma jos Keski-Euroopan teutonit eivät pistä jalalla koreasti tätä kuullessaan.

Mitä tästä nyt sitten sanoisi loppukaneetiksi? Ihan kuin olisi kuullut elokuvan ääniraidan, juoni on tutuhko ja maailmanlopun meno sen mukaista, mutta vaikka geneerisyys uhkaa saa Wolfhorde käännettyä ahkionsa toistuvasti myötäiseen. Mielenkiintoinen ja erilainen luku modernissa kotimaisessa folk-metallissa, jota kelpaa vastakin vielä rajojemme tuolle puolen.