Joe Jackson: Fool

Ear Music

Ikääntyminen ei tarkoita automaattisesti rauhoittumista, asettumista ja esimerkiksi rock-soundin laimentumista. Ken moista väittää, hän on silkka typerys. Fool on Jacksonin 19. pitkäsoitto, minkä lisäksi mies on työstänyt elokuvien ääniraitoja ja etenkin uudella vuosituhannella julkaissut runsaasti live-materiaalia.

Fool on kuitenkin kaikkea muuta kuin nostalginen tai menneeseen nojaava kokonaisuus, vaikka soundiensa puolesta kiekko onkin puhtaasti tekijänsä lapsi. Yhdessä vaiheessa pitkällä urallaan Jacksonia vaivasi lievä ylitaiteellisuuden kiro, joka ilmeni outoina ja osin epäonnistuneinta kokeiluina, mutta 90-luvun pohjalukemista on jo pitkä aika. Fool on luontevasti ja vahvasti progehtavan poprockin renkailla kulkeva paketti, jonka kahdeksan kappaletta kestävät ongelmitta reilun viiden minuutin keskipituutensa. Strange Land on kuin uudempaa Marillionia ja reippaasti remrokkaava Fabulously Absolute ruuvaa itsensä kuin huomaamatta otsalohkoon.

Kappalemateriaali onkin helposti tarttuvaa ja erityisen kiitoksen ansaitsevat tarkkaan harkitut sovitukset, sekä miltei aina oikeaan osuvat soitinvalinnat, joiden ansiosta levyn yleistunnelma on kuin yhdistelmä 70- ja 80-lukujen taitteen rohkeaa Bowieta ja viime albumeillaan kunnon nousukiitoon päässyttä R.E.M.-yhtyettä. Verrokit ovat kovia, tiedän sen vallan hyvin itsekin, eikä Fool pysty nousemaan materiaalinsa puolesta lähellekään noita sfäärejä, mutta yritys on yhtä kaikki rohkea ja vahva.