Spektator: 1

Ruton Music

Spektator on yksi niistä uudemmista kotimaisista musiikkijuonteista, joiden takaa löytyvät Jussi Lehtisalon ja Tomi Leppäsen nimet. Tällä erää Circle-miehet ovat hullaantuneet 70-luvun elektronisen musiikin alkuhämäristä, sekä kovasti seuraavalta vuosikymmeneltä kuulostavista soundeista. Lopputuloksena on esikoisalbumi, jonka nimi on tietysti 1. Ja mitä bändin omaan nimeen tulee, niin sehän tietysti on ostettu netistä, mutta ei sen enempää kaupallisista voimista vaan siirrytään itse musiikin pariin.

Kiekolla on siis kuusi biisiä, joista kaikki ylittävät reilusti kuuden minuutin rajan, lopun kolmeminuuttista Sun and Church lightkraftwerkkiä lukuun ottamatta. Eikä loppukaneetti ole suinkaan ainoa hetki, kun düsseldorfilaisten industrial/elektro-halleilla käydään, mutta alussa saadaan nauttia hieman toisenlaisesta germaanisoundista.

Avausraita Water Splashes roiskii tuoreemmissa EBM-kurakoissa ja hieman myöhemmin kuultava Engine jurnuttaa erehtymättömästi samoilla Ruhrin seuduilla. Motorikmainen toisto, hitaat soundien kehityskaaret ja teemojen aaltomainen vaihtelu ovat sukua myös ysäriravejunnailuille, joissa pimeässä hohtavat bilettäjät saattoivat ekstaasipäissään jorata vaikka jumiutuneen rumpukoneen tahtiin. Vähäeleisyys saa tässä kohdin pohtimaan jo sitä, kuinka tylyksi ilmaisu voi vielä karsiintua, etenkin kun Magneto paukkaa lähemmäs kymmenen minuuttia. Äänikerrosten väliin tuntuu jämähtävän hieman Escalatorkin, jonka massiivinen mitta nousee yhdeksi koetinkiveksi.

Vähemmän on joskus enemmän, ja toisinaan jopa suunnattoman paljon. 1 osuu näistä ryhmistä ennemmin ensinnä mainittuun, sillä vaikka levyllä on omanlaistaan vetovoimaa, jäädään tässä vielä jälkeen Brian Enon ambientmaalailuista, ja toisaalta Neu!-orkesterin urbaanista tylyydestä. Onhan siinä välilläkin toki mistä löytää paratiisinsa, mutta ensimmäisellä yrittämällä taidetaan olla vasta matkalla kohti unohtumattomampia autobahneja.