V2

Mercury Rev valloitti edellisellä, vuonna 1998 ilmestyneellä Deserter’s Songs-levyllä, puolelleen koko joukon ystäviä. Yhtyeen sadunomaiset biisit yhdistettynä kuolettavan kauniisiin melodioihin saivat jotkut kriitikot puhumaan jopa vuosikymmenen parhaasta levystä. Sitä se toki ei aivan ollut, vaikka itsekin olin aika myyty levyn edessä. Ilman kahta turhaa biisiä (Hudson Line, Delta Sun Bottleneck Blues) pitkäsoitto olisikin ollut aivan täydellinen.

Syksyllä 2001 ilmestynyt All Is Dream nousi minun siis odotusasteikollani hyvin korkealle. Pettymys olikin melkoinen kun levyn tarkempaan syyniin otin. Periaatteessa samat, jo toimiviksi todetut aseet (suuri unenomainen soundi, mollivoittoiset sävelmät, mahtipontiset jouset) ovat käytössä, mutta tällä kertaa lentoonlähtö yskii. Ja paikoin jopa pahasti.

Ainoa muutos, johon bändi on suostunut on paikoitellen yltyvä, astetta rankempi kitarankuritus. Muutamina hetkinä se todellakin nostaa levyn tasoa; esim. Chains kulkee raskaalla pohjavireellä ja toimii vallan hyvin.

Ehkä All Is Dreamille tulisi antaa enemmän aikaa, sillä ovat levyt ennenkin antaneet odotuttaa itseään. Odotuksiin nähden pettymys on kuitenkin melko karvas. Toivottavasti aika osoittaa toteamukseni vääriksi.