Julkaistu: 12.01.2019
Arvostelija: Mika Roth
Fast Decade Records
Oululainen mutta samalla sangen monikansallinen Deposit Man hämmensi allekirjoittanutta ensi kertaa vajaa kolme vuotta sitten, kun kvartetin pikkukiekko sai pohtimaan punkrockin, garagen ja myllytysrockin epäselviä rajoja. Uuden albumin yhdeksästä rallista jo lähes puolet ylittää kolmen minuutin haamurajan, mutta ei tässä vieläkään mitään progepartoja ole kasvatettu.
Punk, rock, garage, indie. Siinä termit jotka määräävät tämän pitkäsoiton pulssin, jos nyt nimibiisi Frustrate likistääkin hiukan grungea pintaan edesmenneen Chris Cornellin haamua kunnioittaen. Omimmillaan nelikko on kuitenkin punketirokettirollatessaan Libertyn vinhasti polveilevassa menossa, sekä runtatessaan Brown Sheepin kulmia säästämättä ja melodiaa säälimättä läpi orkkisjenkkipunkin raastimen. Nopeaa pistoa ja grunge-möyrintää toisiinsa sotkeva I’m Only Happy When I’m High voisi puolestaan olla jokin aikojen taitoksiin kadonnut Sonic Youth -helmi. Ja tämä on siis mitä suurin kehu, sillä nyt jo edesmenneen newyorkilaispoppoon jalanjäljet ovat valtavat, sanalla sanoen suunnattomat.
Frustrate on 25 minuutissaan kuin herkullinen ateria, joka loppuu aivan liian nopeasti kesken. Kiekon sisältä voi löytää silti useamman pikkumaailman, joita olisi kannattanut mielestäni sitoa kiinteämmäksi ryhmäksi parilla lisäraidalla.
Garage-punk-rock’n’rollia vääntävä kotimainen yhtye.
Linkki:
facebook.com/DepositManPunk
(Päivitetty 12.1.2019)